Nouseeko Suomi konsultoimalla?

Ajallemme on tyypillistä, että omat tietomme osoittautuvat yhä useammin riittämättömiksi ja tilanteesta selvitäksemme tarvitsemme konsulttia. Tämä koskee ihan tavallisia meikäläisiä kuin yrityksiäkin. Myös julkinen sektori, valtio ja kunnat ovat, yhä useammin palvelujen tilaajia.

Katastrofit ja neuvottomuus ovat paras kasvualusta konsulteille. Näin kävi myös hallituksen käynnistäessä tukitoimet yritysten pelastamiseksi. Huomattava osa Business Finlandin jakamasta rahasta valui erilaisille konsulttiyrityksille.

Alkuperäinen tarkoitus oli tarjota rahaa yritysten oman toiminnan kehittämiseen. Sen piti kasvattaa yrityksen omaa osaamispääomaa, ei konsultin kassaa. Tämä on toistunut yhä useammin myös julkisella sektorilla.

Konsulttien käytön lisääntyminen kertoo siitä, että kunnat eivät luota omaan henkilöstöön eivätkä arvosta niiden osaamista. Osasyy voi olla myös kunnan johdossa. Hyvin hoidettu yhteisö, niin yritys kuin kunta, tukeutuu ensi kädessä omaan henkilöstöön ja tarvittaessa alueen omaa tietotaitoon eikä vähiten kuntalaisten kuulemiseen.

Myös hyviä käytäntöjä on varmasti tarjolla, sillä samat ongelmat vaivaavat muitakin. Se ei silti sulje pois ulkopuolisen asiantuntijan käyttöä – ei ratkaisemaan ongelmaa, vaan tarjoamaan täydentävää tietoa ja osoittamaan ongelman ydinkohdat ja niiden sisältämät riskit.

Hyvän konsultin tunnistaa siitä, että hän osallistuu omalla panoksellaan ongelman ratkaisuun ja on tiiviisti mukana koko prosessin ajan. Tarvittaessa konsultin on voitava ”olla koko prosessin päällä” eli valvoa sen loppuun vientiä. Liian usein konsultti laatii yleisluonteisen ohjeistuksen ja kuittaa laskun.

Mitä kiperämpi ongelma, sitä harvemmassa ovat maineensa ansainneet konsultit. Hyvin tehdyllä työllä ja osaamisella on aina hintansa.