Jospa leikataan kuluttajan maataloustuesta
4.6.201802:00
Maataloustukia maksetaan, jotta viljelijäperhe saa kohtuullisen elannon, ja että ruoka on kuluttajille edullista ja sitä riittää. Näin EU:n maatalouspolitiikkaa on vuosikymmenet perusteltu.
Lisäksi tukiehdoilla on muun muassa hallittu ympäristönsuojelua sekä tuotantomääriä.
Politiikan onnistumisesta voidaan olla montaa mieltä – riippuen keneltä kysytään.
Maataloustukiin esitetään leikkausta seuraavalle ohjelmakaudelle. EU:n komission esitys veisi viisi prosenttia tukien yhteissummasta, inflaatio ja painotukset huomioiden enemmänkin.
Tuottajajärjestöt ovat pettyneitä leikkaussuunnitelmiin. Niiden lasketaan tekevän suuren loven tuottajien jo ennestään heikkoon tiliin.
Entä jos nyt ei leikattaisikaan maatalouspolitiikan tuottajien kohtuullisen elannon tavoitteesta, vaan leikataan ruuan edullisuudesta kuluttajille.
Teoreettisessa maailmassahan näin kävisi. Kun tukisumma pienenisi, olisi tuottajien pakko nostaa tuotteidensa myyntihintoja ja korotus siirtyisi ketjussa eteenpäin. Lopulta kuluttaja maksaisi hinnan nousun. Tai voisi käydä niin, että tukien lasku vähentäisi tuotantoa, jolloin hinnat nousisivat.
Moninaisista syistä näin ei tosielämässä tapahdu. Hinnat sanellaan viljelijöille riippumatta siitä, millaiset tuotantokustannukset ovat olleet.
Osa viljelijöistä on onneksi suoramyynnillä päässyt enemmän markkinataloutta kuin Neuvostoliittoa muistuttavaan hinnoitteluun.
Viennistä yritetään kovasti suomalaisen maatalouden pelastusta. Joitain onnistumisia viennistä on viime ja tänä vuonna tullutkin. Toisaalta ruuan tuonnin arvokin on kasvanut hintojen kohotessa maailmanmarkkinoilla.
Hassua on, että viljanviljelyssä tuotantomäärä on jo aikoja sitten nostettu sellaiseksi kuin viljan vienti muka vetäisi. Kannattavan viennin sijaan viljelijöille maksetaan viljasta yleensä Keski-Euroopan hinta vähennettynä laivauskuluilla.
Viljamarkkinoiden tasapainottamiseksi ja vakauttamiseksi Suomessa tuotetusta viljasta jopa kolmannes pitäisi viedä ulkomaille, totesivat helmikuussa MTK:n viljavaliokunnan puheenjohtaja Esa Similä ja viljan vientihankkeen projektipäällikkö Jukka Peltola.
No eipä siinä, tuottajat ovat valmiita, kunhan kauppamiehet saisivat joskus hanat auki. Tekevätkö tuottajat sen nyt hankkeellaan itse, jää nähtäväksi.
Mutta miksi lähteä merta edemmäksi ylijäämäviljaa kuljettamaan? Helsinki kimmastui kevättalvella, kun sen kivihiilenpolttoa paheksuttiin ja se aiotaan kieltää vuonna 2025. Viedään siis kolmannes viljasadosta Helsingin lämmittämiseen.
Osalle ihmisistä viljanpoltto kuulostaa kirosanalta. Sitä se tietysti on, jos viljasta ruokana saa suuremman tilin. Tilanteessa jossa näin ei ole, voisi polttaminen olla perusteltua. Maatilan tärkein tarkoitushan ei ole ruuantuottaminen, vaan palkan tuottaminen viljelijälleen.
Tuottajien viljanvientihankkeessa kannattaisikin laskea vaihtoehto, jossa kolmannes sadosta jätettäisiin alun pitäen tuottamatta. Olisiko se viljelijöille kannattavampaa kuin nykyinen meno?
Elintarviketeollisuuden kannattavuutta tai työpaikkojen säilyvyyttä ei tarvitsi siinä laskelmassa huomioida. Teollisuudella ja työntekijöillä on omat etujärjestönsä, eikä MTK:n tarvitsisi kantaa huolta niistä. Huoltovarmuudenkin voi jättää viranomaisten päänvaivaksi.
Voi olla, että tänä vuonna kuivuus leikkaa ison siivun sadosta. Markkinareaktiot jäävät nähtäväksi. Menetetyt tuotantopanokset ainakin jäisivät viljelijöitä harmittamaan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
