MTK:n rooli tänään ja huomenna?

Onko MTK:n suurin huoli rajoittaa runsaan metsämarjasadon hyödyntämistä, usein maaseutuyrittäjän toimesta? Arvokkaita marjoja jää nyt metsään noin 95 prosenttia.

Yhteiskunnan pitäisi miettiä keinoja, joilla sadosta saataisiin korjattua puolet. Kun syömme enemmän metsämarjoja, olemme terveempiä ja lisäksi syntyy uusia työpaikkoja.

Olen tähän asti ymmärtänyt, että MTK:n suurin huoli pitäisi olla alkutuottajan toimeentulon turvaaminen.

Miksi pellolta pöytään tuotantoketjua ei ole voitu avata ja oikaista siellä olevat vääristymät tulonjaon osalta? Väitän, että ruuan hinta voisi vaikka vähän laskea, jos vääristymät oikaistaan. Jokaisen ketjussa toimijan (tuottaja-teollisuus-kauppa) tulisi saada oikeudenmukainen korvaus tekemästään työstä.

Puhutaan, että teollisuus ja kauppa jyräävät tuottajat hintaneuvotteluissa. Mielestäni MTK ei osaa käyttää vahvuuttaan tuottajien hyväksi.

Kaupassa vuosien saatossa on siirrytty palvelusta itsepalveluun (esimerkiksi liha- ja juustokauppa). On selvää, että kaupalle itsepalvelu on edullisempaa kuin palvelumyynti tiskistä. Kuitenkin kaupan palkkiot ovat kasvaneet. Ei ole oikein, että tuottaja ja kuluttaja joutuvat maksamaan kaupan ylisuuria investointeja.

Toinen esimerkki on teollisuuden ja kaupan ylisuuret markkinointikustannukset verrattuna esimerkiksi muualle Eurooppaan. Eikö ole itsestään selvää että ruokakaupassa on maitoa, makkaraa, leipää, lihaa? Miksi siitä pitää kertoa lähes joka päivä koko sivun lehti-ilmoituksissa ja TV-ruudussa? Tämäkö on sitä peräänkuulutettua kilpailua?

Minusta se on rahan tuhlausta. Kilpailukeinoja on paljon muitakin, terveempiä. Minusta tämä tilanne ei ole tuottajan, teollisuuden, kaupan, vaan järjestelmän vika. Ja siksi tämän vian korjaamiseen tarvitaan kaikki osapuolet, myös vahva MTK. Minusta tämän solmun avaamisen voisi käynnistää maatalousministeri.

Edelleen kotimaisen luomun ja lähiruuan puolesta