Kisa desimaaleista alkoi

Mielipide

4.3.201901:00

Kolumni

Niklas Holmberg

Ihminen ei ole desimaali, totesi Petteri Orpo.

Ei olekaan, mutta politiikassa on kyse desimaaleista. Pienet erot puolueiden kannatuksessa määräävät hallituspohjan ja politiikan sisällön.

Seuraavat kuusi viikkoa puolueet kisaavat desimaaleista ja ehdokkaat äänistä. Vielä ei tiedetä mikä eduskuntavaalit ratkaisee.

Talven aikana äänestäjille on tarjottu ilmastovaaleja, maahanmuuttovaaleja ja vanhustenhoitovaaleja. Nämä kaikki teemat pysyvät vaalikeskusteluissa, mutta vielä tulee jotain uutta.

Vaalivoitto on pitkälti ajoituskysymys. Perussuomalaiset olisivat 2011 olleet suurin puolue, jos vaalit olisi pidetty pari viikkoa myöhemmin. Keskusta olisi viime vaaleissa saanut vieläkin suuremman vaalivoiton, jos vaalit olisi pidetty pari viikkoa aiemmin.

Gallupit eivät kerro vaalitulosta, mutta ne kertovat trendeistä.

Keskustan ja kokoomuksen kannatuskäyrät osoittavat alaspäin. Trendi ehtii vielä kääntyä, mutta tuskin vaalivoittoon saakka.

Erityisen kirvelevää alakierre on kokoomukselle, koska puolueessa oli vielä vuodenvaihteessa hyvä syy toivoa ykköspaikkaa huhtikuussa. Perinteisesti kokoomuksen puoluetoimisto on osannut viestinnän ja kampanjoinnin parhaiten Suomessa. Nyt ei näytä osaavan.

Yksityisen vanhusten- ja terveydenhuollon puolustaminen ei ole tässä hetkessä se paras täky. Desimaaleissa kompurointi ja kotikutoiset tienvarsimainokset eivät ainakaan auta.

Keskustan tilanne on henkisesti helpompi, koska tappiota on osattu odottaa jo neljän vuoden takaisesta vaalivoitosta asti.

Pääministeripuolue häviää aina. MT:n taannoisen selvityksen mukaan keskusta on myös hävinnyt eduskuntavaalit melkein aina kun taloudella on mennyt hyvin. Historiaa vasten tuntuukin erikoiselta, että puolueen tärkein vaaliviesti on talouden hyvä tilanne. Se ei ole ennenkään keskustaa auttanut. Päinvastoin, mitä syvempi lama, sitä paremmin puolue on vaaleissa pärjännyt.

MT:n tuore kysely (MT 22.2.) kertoo, että luottamus on kokenut kolauksen myös keskustan uskollisimpien äänestäjien, viljelijöiden parissa.

Torjuntavoitto on silti mahdollinen kuten vuonna 1995, mutta ykköspaikalle se tuskin riittää.

Toistensa peilikuvat vihreät ja perussuomalaiset ovat hyvässä nousukierteessä. Mutta tuleeko huippukunto liian aikaisin? Yleensä gallupit aliarvioivat perussuomalaisia ja yliarvioivat vihreiden kannatusta.

Pikkupuolueet Väyrysestä Harkimoon ja sinisistä kansalaispuolueeseen eivät ratkaise vaaleja, mutta voivat nirhata isoilta puolueilta paikan sieltä ja toisen täältä.

SDP:n kannatus laahaa alaspäin, mutta kulmakerroin riittää vielä ykköspaikkaan. Antti Rinteen paluu puolueen johtoon voi kääntää kannatuksen nousuun, tai sitten lasku jyrkkenee entisestään.

Jos Rinne yltää paalupaikalle, ei tehtävä ole kehuttava. Yhtenäisestä hallituksesta lienee turha haaveilla. Tarjolla on erivärisiä kokoonpanoja pieniä ja keskisuuria ryhmiä, joilla on varsin erilaiset käsitykset Suomen tulevaisuudesta.

Yksittäisen äänestäjän kannalta kysymys on sama kuin aina vaaleissa.

Onko äänestämisestä mitään hyötyä? Siihen on vaikea vastata, mutta tuskin siitä haittaakaan on.