Alueiden ääni on puuttuva pala Suomen ja EU:n päätöksenteossa
Päätöksenteossa tarvittavat tiedot arjesta nousevat kunnista ja alueilta, kirjoittaa Pohjois-Savon maakuntajohtaja Tytti Määttä. ”Jos päätöksiä tehdään vain ylhäältä päin, ne eivät aina sovellu paikallisiin olosuhteisiin.”
Koolla valtuustosalissa. Kuvan henkilöt eivät liity kirjoitukseen. Kuva: Sami Karppinen10.9.202508:00
Vierailin viime viikolla Liettuassa. Sain maan sisäministeriltä Vladislav Kondratovičilta kutsun kansalliseen aluefoorumiin, jonne oli kutsuttu maan pormestarit. Seminaarin aiheina olivat Liettuan aluepolitiikka ja tuleva Euroopan unionin budjetti, asuntopolitiikka sekä alueiden resilienssi ja kokonaisturvallisuus.
Sain tilaisuudesta paljon uutta ajateltavaa. Toivon, että pystyin myös antamaan virikkeitä paneelikeskustelussa kokonaisturvallisuudesta ja varautumisesta.
Ministeri Kondratovič piti vaikuttavan alustuspuheenvuoron, jossa kuvasi tämänhetkistä aluepolitiikan osittain sekavaakin tilaa. Ministeri käytti vertauskuvaa: palapeli, jonka palat edustivat eri ministeriöitä ja alueiden kehittämiseen liittyviä asioita. Nyt palat olivat osittain kaaoksessa, koska jokaisella ministeriöllä oli omista tarpeistaan lähteviä tavoitteita.
Jatkossa tavoitteena tulisi ministerin mukaan olla palapelin palojen asettaminen järjestykseen niin, että eri politiikan osa-alueet tukevat alueiden mahdollisuuksia. Kun Euroopan unionin rahoitusvälineet muuttuvat, tarvitaan parempaa maan sisäistä koordinaatiota ja alhaalta ylöspäin lähtevää aluepolitiikkaa. Uudenlainen ajattelu on välttämätöntä, ministeri linjasi ja kutsui kunnat ja alueet mukaan pohtimaan, millä tavoilla Liettuassa tulevaisuudessa alueita kehitetään ja miten unionin varoja alueilla hyödynnetään.
Ministeri myös totesi, että on vaikea kehittää alueita ilman pitkäjänteistä rahoitusta. EU:n rahoituksen rinnalle tarvitaan jatkuvaa kansallista panostusta, jolla viedään eteenpäin alueiden itse tekemiä valintoja ja painopisteitä.
Arvostan sitä, että ministeri ei vain pitänyt puheensa ja poistunut, vaan oli aidosti läsnä koko päivän. Sitoutuminen antaa uskottavuutta ja viestii aidosta halusta kuulla paikallisia toimijoita.
Lounaskeskusteluissa kuntien ja alueiden edustajat totesivat olevansa myönteisesti yllättyneitä. Ministeri oli heidänkin mielestään onnistunut kuvaamaan tilanteen osuvasti. Samalla heräsi kysymys: jääkö tämä vain sanojen tasolle?
Keskusteluissa korostui myös alueiden rooli tiedontuottajina. Data ja kokemukset arjesta nousevat kunnista ja alueilta – siksi niiden hyödyntäminen kansallisessa päätöksenteossa on olennaista. Jos päätöksiä tehdään vain ylhäältä päin, ne eivät aina sovellu paikallisiin olosuhteisiin.
Vierailuni vahvisti käsitystäni siitä, että aluekehittämisen ydinkysymykset ovat Euroopassa yllättävän samankaltaisia. Samaan aikaan ratkaisutkin voivat olla jaettavissa. Palapeli voi näyttää monimutkaiselta, mutta kun palat asetetaan harkiten, kokonaiskuva alkaa vähitellen hahmottua.
Olisiko Suomessakin nyt oikea hetki kutsua valtioneuvosto ja työ- ja elinkeinoministeriö samanlaiseen vuoropuheluun alueiden kanssa? Tarve koordinaatiolle, pitkäjänteiselle rahoitukselle ja aidolle keskustelulle on vähintään yhtä suuri meillä kuin Liettuassa.
Kirjoittaja on Pohjois-Savon maakuntajohtaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
