Elonkerjuujuhlat

Jos järjestäs latotanssit, Kikka sanoi ja punnitsi käsissään pajapihtejä, jotka Moottorin isoisän isä oli takonut. -Niin että saisko semmoset lämpölamput toimimaa mun riihessä? Kikka kysyi.

-Mullon kyllä voimavirtaroikkaa, Moottori sanoi. -Tai sitte polttoöljylämmitin ja kunnon puhaltimet. Aattelikko isoäitis grammarilla hoitaa äänipuolen?

Moottori veti renkaan sisäreunaan parafiinia ja pakotti renkaan muhkuraisen vanteen päälle. Yli puolet nastoista oli jäänyt eletyn elämän varrelle. -Otetaan kevväällä sitte loput nastat pois, ni o lailline kesät ja talavet, Moottori sanoi.

Moottori täytti renkaan aivan piukaksi ja pulleaksi, päästi sitten ilmaa pois. Se puhisi mennessään kuin Laitamäen hullu lehmä laitumella. -Ei kuule kukkaa tuu vaakaräntää ihhailemmaa sun riiheen, ku sinne pittää kahalata kymmensenttisen liejun läpi.

-Tullee, kun tullee Lauri Tähkä, Kikka sanoi. -Mää tunnen sen Elonkerjuun keikkamyyjän.

••••

-Se ei onnistus, vaikka ite Olavi Virta tulis taivaasta laulamaa, Lauri murahti. Halstariahven matkusti isän oikeasta suupielestä sisään ja selkäruoto purjehti vasemmasta suupielestä ulos. Niilo yritti matkia isoisää – turhaan.

-Onnistuu se. Ja sä isä pyydät Juhanssonin toiseksi järjestysmieheksi. Se saa vanhana poliisina hoitaa huviluvat ja muut.

-Mitä me vanahat, raihnaset miehet mahetaan, jos Ylä-Hilsikkälän pojjat tullee pesäpallomailojen ja puukkojen kanssa? Pitäs ainaki koko aijantoloppavarasto riiheltä purkaa ties mihin asti.

Kikka heilautti väheksyvästi kättään. -Marketta ja Leena leipoo, te lapset myytte liput, Niilo osaa hyvin laskee, joohan?

-Two Witches, Nina ehdotti.

-Ei mitää vampyyria. Indica! Niilo sanoi ja alkoi hyräillä Ikuista virtaa. Ninan murhaava katse vaiensi pikkuveljen kuin veitsellä leikaten. Niilo keskittyi porkkanaraasteeseen.

Kikka perkasi lisää kalaa Sammolle ja Seetrille. -Onko isä se suojeluskunnan kauha mite iso? Kaks desiä?

Lauri nyökäsi ja haukkasi ruisleipää. Yhtäkkiä hän keksi, mitä tyttärellä oli päässään. -Et sää sitä sun viininsotkua voi kenellekkää myyä!

-Voin mää omalla tilalla. KKMM, Kaikki Kikan Mehevät Marjat. Koko sato juodaan kerralla. Ei omia pulloja. Kaks euroo kauhallinen suoraan tonkasta. Se on viinimarjaviini, kun siinä kerran on valkosta ja punasta ja mustaa ja vähän raparperia ja loput mansikat ja melekeen kaikki Sammon keräämät mustikat. Sää voisit Nina tehä niihin maitotonkkiin jonkun mustanpuhuvan etiketin? Saa olla iso ja kommee.

-Ees Olavi Uusivirta äiti pliis! Nina vetosi.

••••

-Mykkyrällä mun on maailma, ikävää se tympeenä rähjää. Sydänsumut – sotkut mascaran pois pyyhithän.

Kikka tunsi, miten vanhat hirret värähtelivät bassorummun tahdissa. Ihmisten kädet ja tyhjät viinimukit takoivat ilmaa, isot porukat hyppivät kädet toistensa hartioilla. Tytöt ja naiset pyörähtelivät tanssikengissään, vanhat miehet seisoivat kädet puuskassa kauempana pellolla kumisaappaissaan räntäsadetta uhmaten. Piha ja kylätien vieri olivat täynnä autoja.

-Tulleeko sitä tulta? Kikka tivasi Juhanssonilta. Lihava mies ähkyi vaihtaessaan kaasupulloa makkaragrillin alla. Marketta kauhoi viiniä muovimukeihin, Leena rahasti. Kikka myi kylmiä makkaroita eurolla, puolilämpimiä kahdella ja korvatulppia viidellä.

Nina tuli myyntitiskille kalpeassa meikissään ja mustassa röyhelömekossaan. -673 lippua, mihin mää laitan rahat? Nina kysyi. -Kamarin piirongin ylälaatikkoon, Kikka keksi. Tyttö kääntyi kannoillaan ja marssi sateeseen.

-Taivas on tumma, samanlainen ja tahmee, Kikka ja Leena lauloivat makkaragrillin käryssä. Kikka kaatoi itselleen ja Leenalle mukit viiniä. Leena irvisti. -No joo, ei tullu mittää chateau-tasoa tällä kertaa, Kikka myönsi.

-Sää ootit että se keikkamyyjä tullee? Leena kysyi. Kikka nyökkäsi. -Aika vanahaa suolaa, Leena sanoi.

Kikka nielaisi. -Vanahaa suolaa silti.

Yhtäkkiä lavan valot sammuivat. Roikkalamppu makkaragrillin päällä hehkui hetken, sammui sitten. Lauri Tähkän ääni katosi ämyreistä kesken tahmee-sanan. Hetkessä Moottori ilmestyi Kikan viereen rautanaula sormiensa välissä. Hän varmisti, että sulakekaappi löytyy navettavaatekomerosta ja juoksi talolle.

-Tuota promoottori, jos me veetään muutama piisi ilima ämyreitä? Lauri Tähkä huusi Kikalle riihistagelta. Vino virne oli ihan samanlainen kuin lehtikuvissa. Kikka nyökytti.

••••

Vielä yksi auto parkkeerasi pihan rapakkoon. Nina katsoi, kun autosta ilmestyi punainen lierihattu, sitten hatun alta leidi, joka esittäytyi terveystarkastaja Anttilaksi. -On väkeä, Anttila ihaili. Nina kertoi leiponeensa 200 korvapuustia. -Koetanko mää pelastaa sulle vielä yhen? Ne on meijän köksän kirjan reseptillä.

Anttila ei halunnut korvapuustia, mutta halusi tietää, onko korvapuustit leivottu talon tuvassa. -No missäs, Nina ihmetteli. Hänen kävi sääliksi Anttilan mokkasaapikkaita. -Niin jos järjestäjä olisi joku yleishyödyllinen taho, niin silloin voitaisiin katsoa, että kotikeittiössä voi kertaluontoisesti leipoa ja kahvia keittää. Muuten elintarviketilan täytyy tosiaan olla erillinen. Niin - onhan sinulla hygieniapassi?

-Mikä se on? Nina kysyi ihmeissään. Anttila huokaisi syvään ja marssi Kikan luo. -Niin onko tämä järjestävä taho yleishyödyllinen taho? terveystarkastaja kysyi.

Kikka kohotti kulmiaan ihmeissään. Nina asettautui Anttilan taakse ja nyökytti syvään ja toisti ääneti: on, on, yleishyödyllinen on, varmasti on.

Kikan päässä surisi. Hänen mieleensä ei tullut yhtään ainota yleishyödyllistä yhdistystä. -Maaseudun Kukkasrahasto Säätiö, Kikka henkäisi.

Samalla roikkalamppu Kikan pään päällä syttyi, sitten keikkavalot. Lauri Tähkä kokeili mikrofonia, ja biisi loppu kaikui pitkin peltoja. -Mitä sinä tahdot sen sinä saat, jos haluat ja oot valmiina laittamahan sen etehen aivan kaiken.