ISOJEN POIKIEN ILTA

Topi Uusitalo on vaihtanut grillimakkaran banaaniin. 

Potrat pojat potretissa: Timo Kääntee (ylh. vas.). Teijo Jantunen, Topi Uusitalo, Mikko Räsänen, Pertti Vestu, Juha-Matti Hoikkala, Kimmo Helminen, Sirpa Taimi-Mäkinen ja Jari Pelamo. 

Paino hallintaan

Käänteen Timon ja Merjan keittiö Rauman Iltasenkadulla alkaa hiljalleen täyttyä vieraista. On tarkoitus pitää miesten grilli-iltaa. Parinkymmenen miehen ryhmä on kokoontunut marraskuusta asti joka tiistai puhumaan ruuasta ja syömisestä, mutta vasta nyt ryhdytään varsinaiseen toimeen eli syödään ensi kertaa yhdessä.

Isäntäpariskunta on saanut valita menun Kevyesti grillaten -kirjasesta. Tänään ei käristetä makkaraa, vaan grillataan vähäras-

vaista porsaanlihaa, jota täydentää kasvis-hedelmäsalsa. Lisukkeina tarjotaan salaatteja. Jälkiruuaksi grilliin heitetään kokonaiset banaanit, jotka nautitaan vaniljakastikkeen kera.

Illan ensimmäinen vieras tuo tullessaan kylmäsavustamaansa lohta. ”Juha-Matti tekee tosi hyvän lohen”, Timo-isäntä kehuu.

Juha-Matti Hoikkala pistää vitsiksi. ”Esittäydyin kerran yhdelle kaverille: Hoikkala. ’Joo, siltä näyttää’, kaveri totesi.” Juha-Matille hoikkuus on aika kaukana sekä takana että edessä. Noin 50 kiloa ja 14 vuotta sitten mies harrasti triathlonia ja veti sen alle kymmenessä tunnissa. Mutta kun polvi petti ja harrastus piti lopettaa, paino alkoi nousta, sillä syöminen ei vähentynyt kulutuksen laskiessa.

Viimeisenä saapuu ryhmän vetäjä Sirpa Taimi-Mäkinen vaakoineen. Muita naisia ryhmään ei huolita, mutta Sirpasta ei luovuta. Painonvartijat-ryhmiä parikymmentä vuotta vetänyt Sirpa on ensimmäisen miesryhmänsä ehdoton kuningatar, jonka alaisuudessa lähes kaikki haluavat jatkaa uuteen kauteen.

Yleensä tapaamiset alkavat punnituksella. ”Sirpa pyörii tossa uikkarit päällä ja me katotaan, onko mitään tapahtunut”, Pertti Vestu heittää.

Sirpaa naurattaa. Äijäryhmän vetäminen on toista kuin naisten. ”Paljon rennompaa. Ei sellaista pikkutarkkaa niin kuin naisilla, että jostain vasemmasta pakarasta pudotetaan vähän.”

Miehet ovat sitoutuneita. ”Jos naisilla on huono viikko ja paino ei ole pudonnut, ne jäävät kotiin. Nämä eivät jää. Miehet voivat vapaasti kysyä toisiltaan, paljonko painat ja paljonko putos. Naiset eivät.”

Satakuntalaisryhmämme nuorin on 17-vuotias, vanhin 57. Marraskuusta vappuun 22 miehen paino oli pudonnut yhteensä yli 400 kiloa. Silti monen urakka on vielä kesken.

Kimmo Helminen asetti tavoitteekseen 50 kilon pudotuksen. Siitä vajaat 20 on lähtenyt, mutta sadan kilon paino on vielä yli 30 kilon päässä. 173-senttiseen varteen painoa on rajusti liikaa.

Kimmo alkoi lihoa alakoululaisena. ”Yks kesä serkkupojan kanssa ruvettiin oikein kunnolla syömään ja pikkuhiljaa sitä kertyi. Viime syksynä lihomiseen tuli stoppi.”

Juha-Matin mielestä ylipaino on äitien aikaansaannosta. ”Jos ei lapsena syöny, niin väkisin syötettiin: syö, syö, syö. Nyt äidit hokevat lapsilleen, että älä vaan syö!”

Karu totuus on, että suomalaismiehistä kaksi kolmasosaa on ylipainoisia. Moni pitää laihduttamista naisten juttuna eikä laih-

dutusryhmiin helposti mennä. ”Naiset nyplää vähän liikaa”, kiteyttää Jari Pelamo.

Aika monelle ryhmäläiselle ylipaino on aiheuttanut terveysongelmia. On verenpainetta, ylävatsakipuja, nivelvaivoja, kuorsausta, diabetesta.

Kimmon pysähdykseen vaikutti ennen kaikkea sokeritauti. ”Ei ollut kauheen hyvä olo. Ja vaatteet ei mahtunu päälle.”

Juha-Matille lääkäri sanoi, että jolleivät lääkkeet auta vaivoihin, täytyy ruveta miettimään ruokavaliota. Topi Uusitaloa lääkäri käski laihduttamaan 30 kiloa, että saataisiin sydämen lyönnit mitatuksi. Rasvakerros estää mittauksen. Sydämen reistailun lisäksi Topi kärsii verenpainetaudista ja kuluneista polvista.

Timo söi jatkuvasti lääkkeitä ylävatsakipuihin. Kun vaa’an lukema ylitti sadan, mies päätti tehdä jotain, että vaivat loppuisivat.

”Eikä Timo kuorsaa enää”, Merja-vaimo lisää. ”Olen 30 vuotta herännyt joka yö siihen. Nyt kun Timo ei kuorsaa, herään katsomaan, hengittääkö se edes, kun mitään ei kuulu.”

Painon pudottaminen on merkinnyt kaikille reipasta ruokailutapojen muutosta. Kun vatsa on iso, siihen tarvitaan paljon ruokaa täytteeksi – vai tarvitaanko?

”Jotenkin sitä ajatteli, että kun koko kasvaa, niin on syötäväkin enemmän. Eihän se niin ole”, Juha-Matti tietää nyt.

Topin mielestä vaikeinta on ollut hallitsemattoman syömisen vähentäminen. ”Yli tarpeen syöminen on se juttu. Nytkin tuppaa käymään niin varsinkin illalla, vaikka syö oikeita asioita.” Ei siis pitsaa, jonka Topi tunnustaa suurimmaksi heikkoudekseen.

Miehet ovat opetelleet herkuttelemaan hedelmillä ja kasviksilla, kun ennen piti vetää karkkia ja suklaata. Eivät vain naiset ole makean perään.

”Mikromakkara, jäätelöt, karamellit, suklaat”, luettelee Pertti ykkösnautintojaan. ”Samat mulla. Namiherkut”, tunnustavat Timo ja Jari.

Timo kertoo ostaneensa talvella turkinpippuripussin pahimpaan karkinnälkäänsä. Himo oli niin suuri, että hammas kilahti auton tuulilasiin, kun pussi piti saada nopeasti auki. Nyt jo naurattaa, mutta silloin hymy hyytyi. Kun ei pussikaan auennut.

Miesryhmässä myös juominen on itsestäänselvä puheenaihe. Mitä korkataan tänä juhannuksena?

Kukaan ei ehdota kivennäisvettä tai simaa, mutta kaikki tietävät, että alkoholi on aikamoinen kaloripommi. ”Se ei ole kauhean suositeltavaa. Tulee takapakkia laihdutukseen helposti”, huomauttaa Timo.

Mutta juhannus on juhla ja silloin Timo sallii itselleen kuivaa valkoviiniä, muutaman snapsin ja ehkä lasin punaviiniäkin. ”Ihan voi kohtuullisesti ottaa.”

Teijo Jantunen, 50 kiloa pudottanut, sanoo emännän olevan mielissään, kun mies juo enää kolmasosan siitä, mitä ennen. ”Olen jättänyt lantringin pois”, Teijo naurattaa kavereita.

Kimmo myöntää, ettei ole viinimiehiä. Juhannuksena maistuu kirkas viina. Talven juhlissa sitä ei voi ottaa pisaraakaan, Kimmo kun tekee auraus- ja hiekoitushommia, mutta juhannuksena aurauksista ei ole huolta.

Jari toimii vapaapalokunnassa, joten hänen linjansa on juhannuksenakin ehdoton raittius. ”Palokuntahommat on sellasia, ettei voi olla pöhnässä.”

Topi piti talvella kolmen ja puolen kuukauden raittiin kauden – pisimmän 35 vuoteen – ja on vähentänyt kulutusta. Vaikutus on ollut myönteinen.

Käänteen pihalla grilli alkaa kuumentua. Naiset ovat valmistaneet keittiössä salaatit miesten jutustellessa, mutta grillipihteihin saavat tarttua miehet.

Pertti pyyhkii porsaanleikkeistä liiat marinadit ja Jari kääntelee lihoja grillissä. Kimmo saa ensimmäisen pihvin ja täydentää lautasen salaateilla. Mikko Räsänen tulee syömäkaveriksi. Miehet haarukoivat annoksiaan seisaaltaan.

”Ettekö uskalla istua pöytään? Ei ne tuolit petä”, joku heittää.

Kimmo tunnustaa, että aiemmin tuli pisteltyä 6–7 leikettä kerralla helposti. Nyt riittää yksi tai kaksi.

Pöytään on varattu juomaksi oluttölkki mieheen, mutta moni tyytyy veteen. Santsikierrokselle ei käy kukaan.

Entä jos repsahtaa? ”Tuleehan niitä, mutta täytyy vain nollata tilanne eikä jatkaa ylensyöntiä. Olen kaksikymmentä vuotta joka maanantaiaamu aloittanut dieetin, joka on pettänyt kolmantena päivänä. Nyt on paino pudonnut tasaista vauhtia”, iloitsee Topi. Hänen tavoitteensa on 41 kilon laihtuminen vuodessa, mistä on saavutettu noin puolet.

Miehet ihmettelevät, miten kasvissalsa maistuu hyvältä ja kuinka banaanin voi grillata. Jokainen lupaa kokeilla näitä herkkuja kesällä.

Tällä kertaa vaa’alle noustaan vasta tapaamisen lopussa. Senköhän takia annokset olivat niin pieniä? Kaverit kiittelevät yhtä, joka on pudottanut kaksi kiloa, ja rohkaisevat toista, jonka viisari heilahti ei-toivottuun suuntaan. Vaikka kyse on miesryhmästä, jokainen kilpailee vain itsensä kanssa. Yhteishengen ja kannustavan tunnelman aistii ulkopuolinenkin.

”Me ollaankin perustamassa jo Housut pois -ryhmää – vai olik se henkselit pois? Pari reikää tässä on jo saanut ampua lisää vyöhön”, Jari hehkuttaa.

”Oikeasti paras palkinto laihtumisessa on se, että sukan jalkaan laittaminen käy paljon helpommin”, Jari summaa.

Tapaaminen alkaa olla päätöksessään. ”Kun te lähdette pois, ruuat vaihtuvat. Haetaan grilli täyteen Kivikylän Huiluntuhtia tai ajetaan kaikki Santun grillille.” No, vitsivitsi.