On aika panostaa kuntoliikuntaan

Suomen joukkueen merkittävin saavutus yleisurheilun MM-kisoissa oli osanotto. Ranskalainen paroni ja aikanaan myös kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Pierre de Coubertin on sanonut, että ”pääasia ei ole voitto vaan jalo kilpa”.

Vaikuttaa siltä, että suomalainen yleisurheilu on viime vuosina sisäistänyt tämän vanhan lausuman menestyksen sijasta. Meitä suomalaisia on pidetty urheilusta innostuneina varsinkin silloin, kun on menestytty. Tappion hetkellä on innostus ainakin joksikin aikaa hiipunut.

Sopii kysyä, onko jaksettu kiihkottomasti pohtia, miksi näin on käynyt. Suomi on väkiluvultaan pieni maa. Todellisia lahjakkuuksia löytyy harvoin. Viime vuosina ei ole löytynyt.

Miksi sitten aikaisemmin oli sellaisia menestyjiä kuin Paavo Nurmi ja Lasse Viren? Siinä onkin pohtimista.

Äskettäin päättyneissä yleisurheilun MM-kisoissa eivät muutkaan pohjoismaat juuri menestyneet. Onko pienten maiden kohtalona jatkossa vain osanotto? Lähinaapuri Viro sai sentään yhden hopeamitalin.

On todettu, että Suomi ei enää pärjää yleisurheilussa, mutta sen sijaan joukkueurheilussa, ja esimerkkinä on pidetty jääkiekkoa. Tällöin on kyllä muistettava, että jääkiekkoa pelaa hyvin harva maa verrattuna yleisurheiluun. Mikäli jääkiekon MM-kisoihin osallistuisi yhtä monta maata kuin esimerkiksi yleisurheilun MM-kisoihin, pelkään, että Suomen sijoitus olisi paljon vaatimattomampi.

Kannattaako sitten satsata voimia ja varoja yleisurheilun tukemiseen? Jossain määrin kyllä. On kuitenkin keskitettävä henkiset ja aineelliset voimavarat vain niihin urheilijoihin, joilla tuloksien ja henkisen kestokyvyn perusteella on mahdollisuus menestyä.

Erityisesti on kiinnitettävä huomio henkiseen valmentamiseen. Kotimaassa pienissä ja vähän suuremmissakin kisoissa keihäs lentää. Suurissa kisoissa käsi kyllä kestää, mutta pää ei.

MM-kisojen päätyttyä ryhdytään kotimaassa pohtimaan huonon menestyksen syitä. Onko vika urheilijoissa, valmennuksessa vai johdossa?

Urheilu on muuttunut ammattimaiseksi ja monelle elinkeinoksi. Voitaisiinko urheilussa toimia samoin kuin elinkeinoelämässä yleensä: Jos ei tule tuloksia vuodesta toiseen, johto erotetaan? Mielestäni näin pitäisi tehdä.

Kilpaurheilun saama julkinen tuki ja medianäkyvyys ei ole missään suhteessa sen kansantaloudelliseen merkitykseen. On totta, että menestyksellä on merkitystä esimerkkinä nuorisolle mutta esimerkiksi vientikauppaa se ei enää edistä, ne ajat ovat takanapäin.

Aikanaan sanottiin, että Paavo Nurmi juoksi Suomen maailman kartalle. Pelkään, että Lahden MM-kisoissa dopingsekoilun takia Suomi hiihdettiin pois kartalta.

Urheilu ja liikunta on tärkeää. Erityisesti kunto-ja terveysliikunta on tärkeää niin nuorille ja varttuneelle väelle. Nyt olisikin korkea aika satsata terveysliikunnan edistämiseen.

Terveysliikuntaan sijoitettu euro tuo tuloksia lisääntyvänä vireytenä ja auttaa jo kansantaudiksi muuttuneen aikuisiän diabeteksen torjunnassa. En vastusta kilpaurheilua, mutta suhtaudutaan siihen realistisesti, iloitaan niistä vähenevistä menestyksistä, mutta ei odoteta mahdottomia.