Olympiamuistojen hengessä tulevaisuuteen
14.2.202201:00
Ensi heinäkuussa tulee kuluneeksi 70 vuotta Helsingin Olympiakisoista. Alunperin Helsingin kisat oli tarkoitus pitää vuonna 1940. Sota sotki suunnitelman.
Helsingin Olympiakisoja - järjestyksessä 12. kesäolympialaisia - on pidetty viimeisinä ihanteellisten olympia-aatteiden kisoina.
Historian huminaa oli siinä, kun Paavo Nurmi toi lennokkaalla askeleella olympiatulen Stadionille ja ihastutti vielä kerran niin kotimaisen yleisön kuin ulkomaisetkin vieraat. Hannes Kolehmainen sytytti olympiatulen Stadionin tornissa.
Emil ”Satupekka” Zatopek otti olympiasankarin viitan kolmella kultamitalillaan, vieläpä suomalaisten mieli-ja menestyslajeissa, pitkän matkan juoksuissa. Emilin vaimo Dana repäisi kultamitalin keihäänheitossa.
Olympialaisten järjestäminen oli Suomelle - sodan väsyttämälle kansalle ja rampauttamalle maalle - äärimmäisen kova ponnistus. Lapin sodan päättymisestä oli kulunut vain seitsemän vuotta.Sotakorvaukset oli maksettu, siirtoväki pitkälle asutettu, ja maan jälleenrakentaminen hyvässä vauhdissa. Lisäksi elettiin sisäpoliittisesti repiviä aikoja, ja Neuvostoliiton paine oli uhkaava.
Politiikka jylläsi myös Helsingin Olympialaisten taustalla. Elettiin kylmän sodan aikoja. Väläytettiin jopa kisojen siirtämistä. Korean sota riehui. Yhdysvallat pyysi lähestöltään analyysin Suomen poliittisesta tilanteesta. Neuvostoliitto oli hyväksytty Kansainvälisen Olympiakomitean jäseneksi vuonna 1951.
Presidentti Paasikivi oli huolissaan suomalaisten menestyksestä reilu vuosi ennen kotikisoja. Hän säikähti Lauri ”Tahko” Pihkalan pessimistisestä kirjoituksesta. Paasikivi purki huolensa päiväkirjassa: ”Sillä jos me urheilullisesti emme kykene kunnollisiin tuloksiin, niin se on meille huono asia.”
Presidentti tiedusteli Paavo Nurmeltakin menestymisen mahdollisuuksista. Legendan vastaus huokui pessimismiä. Paasikivi kääntyi tässäkin asiassa Urho Kekkosen puoleen, joka rauhoitteli vanhaa presidenttiä sanomalla Paasikiven päiväkirjamerkinnän mukaan, että asiat ”eivät niin huonolla kannalla.”
Kisoissa kävi niin kuin Kekkonen arveli Paasikivelle. Suomi oli kahdeksas mitalitaulukossa: peräti 22 mitalia, joista kuusi kultaista. Sitä saavutusta kelpaa vertailla Helsingin jälkeisten kisojen saaliisiin. Yhdysvallat napsi eniten mitaleita, ensikertalainen Neuvostoliitto oli kakkosena.
Onnistuneet kisat olivat maailmalle näyttö suomalaisten kyvyistä järjestää iso kansainvälinen tapahtuma. Tämä lujitti suomalaisten itsetuntoa ja yhteenkuuluvuutta sekä vahvisti Suomen kansainvälistä asemaa.
Vuonna 1938 valmistunutta Olympiastadionia on peruskorjattu nykyaikaiseen toimintakuntoon - valtion ja Helsingin rahoilla. Stadion on nyttemmin monenlaisten isojen urheilu- ja kulttuuritapahtumien keskuspaikka. Nythän siellä hiihdetäänkin.
Olympiastadion on enemmän kuin isojen tapahtumien areena. Se on näkyvä symboli kansallisesti merkittäville asioille itsenäisyydestämme lähtien. Olympiastadion kuuluu jokaiselle suomalaiselle.
Voisiko Suomi järjestää olympialaiset ? Realistista on tavoitella yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa lähinnä talviolympialaisia, jos kisoja ylipäätään havitellaan.
Pohjoismaiden kannattaa toimia yhdessä olympialaisten palauttamiseksi lähemmäs 70 vuoden takaisia mittasuhteita ja eettisiä olympialaisjuuria - pois korruptiosyytösten, suuren rahan ahneuden ja valtakamppailujen alta.
Kirjoittaja on ministeri.
- Osaston luetuimmat
