Ravien tulevaisuustyö kieltäytyy kohtaamasta ”The Ongelman”

"Jo pitkään on tiedetty, ettei The Ongelmaan ole muuta ratkaisua kuin sopeuttaa menot tulevaisuuden tuloihin. Käytännössä se tarkoittaa, ettei koko 20 maakuntaradan verkostoa voida pitää puitteiden osalta yhtä hyvässä kunnossa eikä kaikilla radoilla voida maksaa läpi vuoden samanlaisia palkintoja", bloggaa Jari-Pekka Rättyä. Kuva: Antti Savolainen

Hippoksen viime perjantain hallitustiedotteessa raportoitiin konkreettisista toimenpiteistäkin:

”Hallituksen nimeämä työryhmä on edistänyt raviurheilun tulevaisuustyön osaa ravirataverkoston tulevaisuuden organisoitumismallista. Työ on osa laajempaa jo viime vuoden puolella valmisteltua raviurheilun tulevaisuustyötä. Perjantain kokouksessaan hallitus kuuli valmistelun nykyvaiheen ja kävi osaltaan keskustelun esitetyn organisoitumismallin työn jatkovalmistelun pohjaksi. Työryhmä on valmistellut mallia, jossa valtakunnallinen ravirataverkosto jaetaan yhteistyöalueiksi. Yhteistyön raamit määrittelee keskusjärjestö, mutta alueilla on oma päätöksenteko-organisaatio. Alueelliseen yhteistyöhön pyritään saamaan raviratojen lisäksi mukaan myös ravitalouden muut alueelliset toimijat, ja yhteistyöllä tavoitellaan toiminnan tason nostamista monella mitattavalla sektorilla. Operatiivinen työryhmä kokoaa valmistellusta aineistosta muidenkin jo aiemmin valmisteltujen osa-alueiden osalta kokonaisuuden, ja tavoitteena koko raviurheilun tulevaisuustyön hyväksyminen valtuuskunnan kevätkokouksessa 2020.”

Déjà-vu? Eikös raviradat jaettu alueisiin jo vuosia sitten ja eikö alueyhteistyö toimi jo, missä enemmän ja missä vähemmän aktiivisesti?

Tehostamisen ja järkeistämisen varaakin varmasti on, mutta alueyhteistyön ensimmäiseksi kehityskohteeksi nostaessaan tulevaisuustyö ja sen toteuttajat vaikuttavat väistävän isompien ja vaikeammin ratkaistavien ongelmien kohtaamista.

Yksi iso ongelma on omistajien, kasvattajien, harrastajien ja hevosten määrän laskeva yleismaailmallinen trendi. Sitä on epärealistista ajatella voitavan suomalaisen tulevaisuustyön keinoin kääntää, mutta hidastaa sitä vähintään pitäisi yrittää.

Vieläkin isompi on ”The Ongelma”: Veikkauksen tuotot laskevat tulevaisuudessa vääjäämättömästi, ja vaikka raviurheilu saisi pitää sille peliyhtiöiden yhdistyessä luvatun 4 prosentin osuuden tuotosta – mikä sekään ei ole itsestään selvää – rahaa lajille tuloutuu vääjäämättä merkittävästi vähemmän kuín tähän asti. Asiaa ei helpota hevospelaamisen laskeva trendi.

Jo pitkään on tiedetty, ettei The Ongelmaan ole muuta ratkaisua kuin sopeuttaa menot tulevaisuuden tuloihin. Käytännössä se tarkoittaa, ettei koko 20 maakuntaradan verkostoa voida pitää puitteiden osalta yhtä hyvässä kunnossa eikä kaikilla radoilla voida maksaa läpi vuoden samanlaisia palkintoja.

Käytännössä se ei kuitenkaan tarkoita, että yhtään ravirataa pitäisi lakkauttaa tai että yhdeltäkään radalta pitäisi vähentää ravipäiviä enempää kuin yleinen trendi vaatii. Toisilla radoilla ajettaisiin vain matalammalla profiililla kuin toisilla. Samaan aikaan kohtuullisen matkan päässä jokaisesta radasta tulisi olla viikoittain myös pääsarjatason urheilua pääsarjatason palkinnoin tarjolla.

Vuoden profiilipäivänsä tulisi jokaisen radan saada säilyttää. Kaikilla maakuntaradoilla kiertävä T75 on pienimmille radoille monella tapaa elintärkeä vuoden kohokohta ja koko suomalaiselle raviurheilullekin rikkaus. T64-ravien kierrättämistäkin vähintään kesäaikaan voisi myös harkita, kun ravien järjestäminen ei enää ole Vermolle mikään rahasampo.

Rataluokituksen nimellä näitä väistämättömiä sopeuttamistoimenpiteitä ei saatu tehtyä. Tulevaisuustyön nimissä toivottavasti onnistuu paremmin.