Lukijalta: Pinta- ja salaojavalunta aiheuttaa ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin – pitkäjänteisellä vesiensuojelutyöllä pyritään vesistöjen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin

Eroosio on kuluttanut pellon pintaa ja romahduttanut pellon reunan. Pintamaata on päässyt veden mukana ojaan. Kuvituskuva. Kuva: Markku Vuorikari

Mikko Seppälän kirjoitti Saaristomeren tervehdyttämisohjelmat perustuvan virheelliseen lähtöoletukseen (MT 2.12.).

Tutkimusten perusteella suurin osa ravinteista kulkeutuu pelloilta vesistöihin pinta- ja salaojavaluntana. On totta, että virtavesiin päätyy myös pohjavettä ravinteineen. Talvipakkasilla ja kesähelteillä pohjaveden suhteellinen määrä voi olla merkittävä, mutta nämä ajankohdat ovat kuormituksen osalta vesistöjemme rauhallisinta aikaa.

Toista ääripäätä edustavat tulvat, jolloin sulamis- ja sadevedet huuhtovat pelloilta suuren määrän ravinteita.

Kirjoituksissa pyydettiin tutkijoita ja politiikkoja pellon reunalle katsomaan, valuuko sadevesi suoraan ojaan. Onneksi näin on jo tehty. Tutkijat ovat todistaneet jo vuosia, kuinka rankat vesisateet saavat ravinteikkaan peltomaan huuhtoutumaan viljelijän sekä vesistöjen harmiksi ojiin ja sitä kautta alapuolisiin vesistöihin.

Maanparannusaineet, kuten kirjoituksissa mainittu kipsi, vähentävät tehokkaasti kiintoaine- ja ravinnehuuhtoutumia. Peltojen kipsikäsittelyllä voidaan merkittävästi vähentää varsinkin Saaristomereen päätyvien ravinteiden määrää.

Kipsi-hankkeen levitykset pyritään toteuttamaan samanaikaisesti muiden peltotöiden kanssa. Lisäksi levitykset pyritään suorittamaan otollisella säällä, jolloin peltomaa kantaa paremmin. Myös levityskaluston rengasleveyteen ja -paineisiin on kiinnitetty huomiota.

Hyvä pellon rakenne edesauttaa veden imeytymistä syvempiin kerroksiin vähentäen pellon pinnalle jäävän veden määrää ja pintavaluntaa vesistöihin. Hyvästä rakenteestakin huolimatta pintavaluntoja syntyy pellon kuivatuskapasiteetin ylittyessä etenkin kasvukauden ulkopuolella, jolloin haihdunta on pientä, sadanta runsasta ja peltomaa usein muokattuna.

Säiden ääri-ilmiöiden ennustetaan tulevaisuudessa yleistyvän. Olemmekin yhä useammin tilanteissa, joissa vedestä on pulaa kasvukaudella tai sitä on liikaa kasvukauden ulkopuolella. Siksi olisi tarpeen tarkastella vesistöjä kokonaisuutena ja edistää myös virtaamia tasaavia sekä tulvariskejä vähentäviä toimenpiteitä koko valuma-alueella.

Saaristomeren tilan parantaminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Kipsikäsittely ja muut peltomaan rakennetta ja vesitaloutta parantavat keinot eivät yksinään riitä, vaan esimerkiksi peltojen liiallisen korkeita fosforipitoisuuksia tulisi määrätietoisesti alentaa.

Näiden toimien ohella on muistettava, että vesien tilassa näkyvät muutokset vievät aikaa eikä vesistöjen tila parane yhdessä yössä.

Mats Willner

erityisasiantuntija

Varsinais-Suomen ely-keskus

Petri Ekholm

johtava tutkija

Suomen ympäristökeskus