Kiky-pinnarit kuriin
Jouni Kemppainen: "Mikä tarve kilpailukykysopimuksella on, jos sen saavutuksia ei viitsitä tai osata ottaa käyttöön?"27.1.201701:00
Suomen kilpailukyvyn palauttamiseksi kovalla vaivalla puserrettu kiky-sopimus on nostattanut mielenkiintoisen keskustelun. Kuluvan vuoden alussa moni julkisella puolella työskentelevä on havainnut työaikansa todella pitenevän kolmella päivällä vuodessa. Muitakin etuja on karsittu.
Yllätys monille on ollut, että likikään kaikissa yrityksissä näitä työajan pidennyksiä ei ole otettu käyttöön. Moni kokee itsensä höynäytetyksi.
Erityistä hämmennystä herättää, että kilpailukykysopimus tehtiin nimenomaan viennin ja yksityisten yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi. Koska valtion ja kuntien yksittäisiltä veronmaksajilta saamat tulot eivät riitä kattamaan menoja, myös julkisen sektorin tehokkuutta pyrittiin lisäämään. Samalla pyrittiin helpottamaan yksityisten yritysten ja heiltä palkkaa saavien työntekijöiden verorasitusta.
Näyttää siltä, että julkinen puoli on talkoissa hyvin mukana, mutta moni yksityinen yritys luistaa niistä. Suomen Yrittäjien kyselyn mukaan pienistä ja keskisuurista yrityksistä jopa 54 prosenttia on pitänyt työajan ennallaan.
Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto arvioi taannoin 10–20 prosentin oman alansa yrityksistä jättäneen tämän mahdollisuuden käyttämättä. Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) yrityksistä noin kuudennes ei ole mahdollisuuttaan käyttänyt ja Teknologiateollisuudenkin kyselyn mukaan vajaa kymmenen prosenttia on asian sivuuttanut.
EK:n puheenjohtaja Veli-Matti Mattila arvosteli poikkeuksellisen suoraan kiky-pinnareita (MT 25.1). Hänen mielestään kaikkien velvollisuutena on osallistua talkoisiin, kun näin on kerran päätetty. Mattilan kantaan on toki helppo yhtyä. Siitäkin huolimatta, että EK:n liitoista talkoiden ulkopuolelle jäivät auto- ja kuljetusala, rakennusfirmat sekä elintarviketeollisuus.
Samalla voi ihmetellä yrityksiä, jotka itkevät joustamattomien työmarkkinoiden ja korkeiden kustannusten perään. Eikö huoli olekaan aiheellinen, onko kilpailukyky sittenkin kunnossa ja eikö joustoja tarvitakaan. Erityisesti Suomen Yrittäjät on puhunut paljon paikallisen sopimisen puolesta. Mikä tarve tälle on, jos kikynkään aikaansaannoksia ei viitsitä, osata tai haluta ottaa käyttöön?
Toki yrityksillä on oikeus tehdä jo nyt paikallisia sopimuksia. Jos niissä päätetään palkita henkilöstö lisävapaalla, niin sehän on tietysti mainiota, edellyttäen, että yrityksellä on nykyisessä kilpailutilanteessa siihen varaa. Nyt meneillään oleva kiky-sopimus ja siihen liittyvä nollakorotusten vuosi joka tapauksessa parantavat koko Suomen kilpailukykyä. Erityisesti, kun monissa kilpailijamaissamme palkkakustannukset ovat nousussa.
Kikyn kattavuuden rapiseminen on ongelmallista myös meneillään olevissa neuvotteluissa Suomen mallin puolesta. Jos julkinen sektori yritetään saada tähän talkoorupeamaan mukaan, hankkeen uskottavuus on koetuksella. Yrittää kuitenkin pitäisi. Meneillään olevaa myönteistä kehitystä ei olisi heti tuoreeltaan varaa turmella. Suomen velkaantuminen ja talouden ongelmat eivät ole nousukaudesta huolimatta ohi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
