Ruskeaa kultaa

Suomessa käytetään turvetta vuosittain noin 25 miljoonaa kuutiometriä. Uutta turvetta muodostuu soilla noin 40 miljoonaa kuutiota vuodessa. 

TEKSTI: Katja Koljonen

KUVA: Markku Vuorikari

GRAFIIKAT: Jukka Pasonen

Ympäristöministeri Ville Niinistö luopuisi turpeen energiakäytöstä hallitusti 20 vuoden kuluessa. Hallitusti tarkoittaa, ettei turvetta korvattaisi kivihiilellä, vaan uusiutuvilla energialähteillä. Ongelma on, että puuta polttavat laitokset tarvitsevat kattiloihinsa myös turvetta.

Hallitusohjelmassa turvetuotantoa ohjataan jo ojitetuille tai luontoarvonsa menettäneille soille. Lisäksi turpeen verotusta nostetaan vastaamaan sen ilmastopäästöjä. Ympäristöministeriö aikoo myös kiristää turvetuotannon valvontaa ja luvitusta vesistökuormituksen hillitsemiseksi.

Moni turvetuotannon vastustaja pitää turpeen nykyisiä käyttömuotoja eli pääasiassa polttoa tuhlauksena. Jos tuhansia vuosia vanhaa luonnonvaraa käytetään, pitäisi se edes jalostaa mahdollisimman pitkälle.

Keskustelua turpeen kohtalosta hankaloittaa, etteivät osapuolet ole yksimielisiä edes siitä, onko turve uusiutuva vai uusiutumaton luonnonvara.

Professori, tutkija Hannu Ilvesniemi Metsäntutkimuslaitoksesta toivoo, ettei keskustelua turvetuotannon tulevaisuudesta käytäisi eipäs-juupas -tasolla, vaan katsottaisiin tilastoja.

Suomen soihin on sitoutunut enemmän energiaa kuin Pohjanmeren öljyyn. Toistaiseksi alle prosentti soista on valjastettu turvetuotantoon.

Ilvesniemen mielestä turvevarantoja on järkevää hyödyntää niin kauan kuin maailmassa poltetaan fossiilisia polttoaineita.

”Kansallisesti olisi hölmöläisen hommaa olla käyttämättä meille siunaantunutta varantoa, kun toiset käyttävät surutta varantoja, jotka taatusti aiheuttavat ilmastonmuutosta.”

Fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna Ilvesniemi luokittelee turpeen uusiutuvaksi luonnonvaraksi. Siinä missä turve on tuhansia vuosia vanhaa, fossiilisten polttoaineiden ikä lasketaan sadoissa miljoonissa vuosissa.

”Öljyyn verrattuna turpeen voi luokitella uusiutuvaksi, mutta puuhun verrattuna ehkä ei.”

Ilvesniemi muistuttaa, että suomalaiset joutuvat pähkäilemään turpeen käyttöä ihan omassa porukassaan. Muissa valtioissa sillä ei ole niin merkittävää asemaa energiantuotannossa. Venäjällä turvetta on moninkertaisesti, mutta varantoja ei juuri hyödynnetä.

Ilvesniemen mielestä on turha kuvitella, että Suomi näyttäisi jonkinlaista esimerkkiä muulle maailmalle luopumalla turpeen poltosta.

”Paljon enemmän Suomi pystyy vaikuttamaan maailman energia-asioihin kehittämällä tekniikoita, jotka on järkevää ottaa käyttöön. Siten voidaan muuttaa maailmaa.”

Ilvesniemen mielestä pelko soiden monimuotoisuuden hupenemisesta on turha. Turvetuotantoa ei tarvitse ulottaa monimuotoisuudeltaan arvokkaille, neitseellisille soille. Käytettävissä on mielin määrin jo ojitettuja alueita.

”Monimuotoisuudesta huolissaan olevat ihmiset olisi hyvä istuttaa autoon ja ajaa Helsingistä Ouluun, jotta he huomaisivat, että Suomessa piisaa soita.”

Suomen maapinta-alasta kolmasosa on soiden peittämää. Eniten vahinkoa soille aiheutui, kun niitä ojitettiin metsätalouden käyttöön miljoonia hehtaareja 1960–70 -luvuilla. Mittakaava on aivan toista luokkaa kuin turvetuotannossa.

Eri asia on, kannattaako kaikkea turvetta polttaa. Ilvesniemen mukaan turvesuot voivat osoittautua ennennäkemättömäksi aarreaitaksi, koska raaka-aineena turve on monipuolisempaa kuin öljy. Siinä on jäljellä paljon biologisesti aktiivisia osia, jotka kiinnostavat kosmetiikka- ja lääketeollisuutta.

Turpeen lähtöainetta eli suokasveja on mahdollista myös tuottaa. Niillä on ominaisuuksia, joita turpeella ei ole. Rahkasammalesta muodostuvaa raakahumusta käytetään kasvihuoneissa kasvualustana. Sen rakenne on turvetta parempi muun muassa kasvien vedenkäytön kannalta.

Kasvattamalla rahkasammalta voidaan ehkäistä myös turvetuotannon vesistökuormitusta. Rahkasammalta voidaan kasvattaa vanhoilla turvekentillä. Ilvesniemen mukaan viljelty rahkasammal peittää suonpohjan muutamassa vuodessa. Ajan mittaan muutkin suokasvit ja -eliöt löytävät takaisin ennallistetulle suolle.

”Turvekentälle on mahdollista saada vähintään yhtä monimuotoinen yhteisö turpeen poistamisen jälkeen. Silmiin se näyttää täysin suolta. Kulkija ei voi tietää, onko jalkojen alla 30 senttiä vaiko kolme metriä turvetta.”