Luoko koronakevät uusia maalaisia?
Huvitti, miten lyhyessä ajassa asiat voivat muuttua näin: yhtäkkiä tunnen olevani maalainen kaupungissa, vaikka olen menossa käymään työpaikallani, jossa olen työskennellyt reilut kaksikymmentä vuotta.Kävin eilen kaupungissa, ensimmäistä kertaa yli kahteen kuukauteen. Reissu jännitti kummasti: miten ostan bussilipun ennakkoon ja mitä laitan päälleni. Puutarhajalkineet ja maalin tahrimat verkkarit eivät tuntuneet hyviltä vaihtoehdoilta. Multaa ei kynsien alta sentään löydy, käsien pesu on nyt huolellista.
Tuntui oudolta kävellä tuttua reittiä bussilta Helsingin Rautatientorilta Maalaistentaloon. Huvitti, miten lyhyessä ajassa asiat voivat muuttua näin: yhtäkkiä tunnen olevani maalainen kaupungissa, vaikka olen menossa käymään työpaikallani, jossa olen työskennellyt reilut kaksikymmentä vuotta.
Kartta määrittelee minut kaupunkilaiseksi. Asun Helsingissä. Olen pitänyt itseäni silti henkisesti maalaisena. Koronakevät on tehnyt minusta kuitenkin entistä maalaisemman. Ja se on ihanaa.
Vielä maaliskuun alussa matkasin keskustaan joka arkiaamu sen kummemmin asiaa miettimättä. Juoksin aamu-unisena bussiin, vilautin laitteelle matkakorttia ja istahdin penkille puhelin kädessäni lukemaan aamun uutisia, tutkailemaan somea ja kuuntelemaan radiota tai musiikkia.
Aamukahvin nappasin työpaikan automaatista ja sitten hommiin.
Tänä aamuna join aamukahvini kotipihalla nuuhkien kesäaamun tuoksuja ja siirryin sitten tähän työpisteelleni keittiönpöydän ääreen. Kuulokkeet päähän laittamalla korviini tulvahtaa työkaverien tutut äänet; olen mukana toimituksen aamupalaverissa.
Videopuhelut tuovat kollegat lähelle, melkein kuin samaan tilaan.
Viestittely työkavereiden kanssa sujuu silti enimmäkseen näppistä naputellen. Työasioiden lomassa kulkee myös sympaattisia hymiöitä ja huumoria, niinpä välillä hekottelen itsekseni koneen äärellä.
Kuluneena keväänä valtava määrä suomalaisista on siirtynyt tekemään työnsä kotona. Eurofound eli EU:n elin- ja työolojen kehittämisvirasto julkaisi toukokuun alussa ennakoivia tuloksia kyselystään. Siihen vastanneista suomalaisista peräti 59 prosenttia oli siirtynyt kotiin työskentelemään covid19-tilanteen vuoksi.
Kuinka moni etätyöhön siirtyneistä alkaa miettiä, että oikeastaan voisi tehdä työnsä missä vain? Aika moni on kevään mittaan vähin äänin siirtynyt työskentelemään mökille.
Moni niistä, joilla ei ole omaa mökkiä, on alkanut haaveilla siitä. Uutiset mökkikaupan vilkastumisesta kertovat myös kaipuusta maalle.
Lähes miljoona suomalaista miettii maalle muuttoa, ilmeni viime syksynä MT:n Kantar TNS:llä teettämässä kyselyssä. Sen mukaan peräti 41 prosenttia suomalaisista suunnitteli muuttavansa maalle tai ainakin haluaisi muuttaa, jos pystyisi.
Entä nyt? Onko kaipuu maalle kasvanut? Ovatko mahdollisuudet parantuneet?
Korona-ajan vaikutuksia työelämään ja suomalaiseen elämäntapaan ei vielä tiedetä. Viime päivinä työpaikoilla on mietitty paluuta "normaaliin". Voi olla, että paluu tulee kestämään kauan. Eikä "normaali" ehkä tarkoita ihan samanlaisia käytäntöjä kuin ennen koronaa.
Aika näyttää mitä tästä kaikesta jää, millainen on "uusi normaali".
Olisi ihanaa päästä työkavereiden kanssa lounaalle. Kaipaan heitä. Mutta taidan mennä nyt poimimaan pihalta lounasmunakkaaseen hieman karhunlaukkaa ja ruohosipulia. Pinaattejakin voi jo ottaa mukaan. Tämä on luksusta.
Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat
