Soini ollut onnenpotku demokratialle
Peruspomon tärkein ansio on, että hän sai vaaleissa hereille suuren joukon aiemmin nukkuneita äänestäjiä.10.3.201701:00
Kuntavaalit lähestyvät. Tiistaina Yle esitti puoluejohtajien ensimmäisen tv-tentin. Vaalihuuman alkulämmittelyä seuratessa moni luultavasti mietti Timo Soinia, perussuomalaisten ensi kesänä väistyvää puheenjohtajaa.
Soini on ollut vaalitenttien väriläiskä 20 vuoden ajan. On vaikea kuvitella puoluejohtajien väittelyä ilman hänen välihuutojaan ja sutkauksiaan. Monelle politiikan seuraajalle taitaa tulla Soinia ainakin hivenen ikävä.
Soinin vuosikymmenten aikana ovat vaihtuneet tv-studiot, toimittajat ja poliittiset kilpailijat. Demareilla on samana aikana ehtinyt olla neljä eri puheenjohtajaa – keskustalla, kokoomuksella, vihreillä ja vasemmistoliitolla peräti viisi.
Eräänlainen poliittinen mammutti siis vetäytyy näyttämöllä sivummalle.
Soini on populisti, minkä hän itsekin myöntää. Tätä leimaa – sen nurjempaa puolta – häneen ovat lyöneet myös poliittiset kilpailijat.
Populismiin kuuluu tarjota helppoja ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin. Soini on kuitenkin menestynyt etenkin haistamalla tarkoin politiikan virtaukset sekä taitavalla sanankäytöllä. Soinin puheissa eliitin kupla puhkeaa ja takiaispuolueet ja fillarikommunistit kuulevat kunniansa.
Tällaiset puheet huvittavat ja ärsyttävät, mikä on niiden tarkoituskin. Parhaimmillaan ne pakottavat huomion tunnettuihin epäkohtiin ja saavat etsimään ratkaisuja.
Populismia on politiikassa aina, ja vallalla oleva populismi syö tilaa vaihtoehtoiselta populismilta. Soinin populismi on lähtökohtaisesti puolustanut kansanvaltaa, demokraattista päätöksentekoa ja ihmisarvoa. Se ei siis poikkea muista puolueista tai niiden johtajista mitenkään.
Toisenlaisia esimerkkejä löytyy maailmalta paljon. Pahimmillaan populismi voi lietsoa epäluuloja, vihaa, väkivaltaakin. Niillä harvoin ongelmia ratkotaan.
Soini kasvatti SMP:n raunioille suuren puolueen, joka on pian kaksi vuotta kantanut myös hallitusvastuuta.
Peruspomon tärkein ansio on, että hän sai vaaleissa hereille suuren joukon aiemmin nukkuneita äänestäjiä. "Unohdettua kansaa" löytyi lähiöistä sekä murrosta eläneiltä teollisuus- ja maaseutupaikkakunnilta. Valtaa perussuomalaisille menettivät etenkin keskusta ja SDP, samoin kokoomus yrittäjäsiivestään. Kaikilla otti koville.
Soinin vaalivoitoissa populismilla on ollut vahva osansa. Ne ovat kuitenkin olleet onnenpotku suomalaiselle demokratialle.
Perussuomalaiset ovat hallituksessa joutuneet samojen ongelmien eteen kuin edeltäjänsäkin. Samalla puolueen kannattajat ovat joutuneet hyväksymään, ettei helppoja ratkaisuja ongelmiin aina ole.
Euron ongelmat, työttömyys ja velkaantuminen eivät ole juuri helpottaneet. Nykyhallituksen aikana EU – Suomi sen osana – on joutunut ratkomaan myös vaikeaa pakolaiskriisiä.
Monessa EU-maassa politiikka on pahasti sekaisin, mutta Suomessa meno on varsin vakaata. Ei ehkä olisi, elleivät perussuomalaiset olisi hallituksessa.
Populismin katoamisesta ei silti tarvitse olla huolissaan. Kuunnelkaa vaikka Ville Niinistöä tai Li Anderssonia.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
