Onko tämä tuttu ilmiö teilläkin – Peltor-miehet(tai naiset), jotka kulkevat omissa maailmoissaan
Voit myös kuunnella kolumnin Olgan kertomana12.8.202110:00
Kiva aurinkoinen aamu, olemme pihalla lähdössä eläintenruokintakierrokselle mieheni Tuukan kanssa. Olenkin ollut monta päivää pitkälti poissa kotoa kuvausten takia, joten on kiva mennä yhdessä tekemään ulos jotakin.
Huikkaan Tuukalle pihalla jotain hauskaa ja häntä ei naurata ollenkaan. Lisään vettä juttumyllyyn, mutta turhaan, sillä tajuan heti, että sillä on taas kuulokkeet päässä ja joku superkiinnostava podcast pauhaa korvissa.
Vähän huvittavaa, mutta myös tosi ärsyttävää, siis tajuta, että tässä hetkessä, kun kaipaisin juttelua, hän kuuntelee mieluummin jotain Joe Rogania.
Tämä tilanne ei tosiaan ole uusi ja se toistuu meillä hyvinkin usein. Tämän yllä mainitsemani tapauksen jälkeen kysyin Tuukalta, saanko kuvata hänet kuulokkeineen ja koko asetelman Insta-storyyni, ja hän suostui. Kuvasin hetken nyrpeää miestäni, joka sitten, luultavasti kuvaamiseni vuoksi, toimi esimerkillisesti ja laittoi luurit pois. Kysyin videolla seuraajiltani, että onko tämä tuttu ilmiö heille?
Vastauksia tuli ihan älyttömästi. Oli naisia, jotka myönsivät, että ilmiö on hyvinkin tuttu, mutta toisin päin. He olivat sitä mieltä, että kun on joku hyvä äänikirja kesken, siinä täytyy miehellä (tai lapsilla?) olla todella tärkeää ja kiinnostavaa asiaa, jotta kuuntelu kannattaa keskeyttää.
Oli myös paljon kaltaisiani, jotka uudestaan ja uudestaan löytävät miehensä korvista kuulokkeet juuri, kun on ollut vähän aikaa sellainen olo, että wau, mieheni todella malttaa kuunnella minua!
Siinä sitten antaumuksella puran armaalleni sydäntäni tai suunnittelen perheen yhteistä retkiviikonloppua. Kunnes yhtäkkiä havahdun todellisuuteen, kun vastausta ei kuulukaan.
Silti se kaikkein riemastuttavin vastauksissa esille noussut ryhmä oli naiset, jotka avautuivat siitä miltä tuntuu, kun aviomies kulkee jatkuvasti joka paikassa pihapiirissä Peltorit päässä.
Ihan vieras tunne tämä ei itsellenikään ole, tiedän kyllä, millaista se on, kun toinen ei kuule eikä todellakaan halua kuulla mitään ja kun hän sitten joskus kommunikoi, se tapahtuu – mitenkäs muutenkaan kuin huutamalla.
Vaikka itsekin tuosta olen joskus Tuukalle ärsyyntynyt, siinä avoimessa tavassa itsensä tilanteesta pois pelaamisessa on myös jotain tosi sympaattista ja suomalaista. Vähän sama fiilis, kun joku on puhelimessa. Ei siihen nyt kukaan mene väliin mitään huutelemaan.
Niissä Peltoreissa voi olla vaikka radiosta säätiedotus tulossa, hulluhan sitä menisi keskeyttämään.
Ja samalla kun minua naurattaa jotenkin niin tuttu näky näistä Peltor-miehistä, menen myös itseeni.
Mikä omissa jutuissa on sitten niin huippua, että niitä pitäisi Tuukan koko ajan kuunnella? Toistanko kenties itseäni, tai olisiko tärkeille ajatuksilleni hyväksi pyöräyttää ne vaikka toisen kerran läpi päässäni ja vasta sitten jauhaa ne eteenpäin?
Entä pitäisikö minunkin hankkia omat Peltorit?
Tai ehkä ne ovat maalaismiehille juuri sitä kuuluisaa omaa aikaa? Ehkäpä rentoutumiseen ja ajatusten nollaamiseen ei aina tarvita pelivuoroa, miesporukkaa, saunaa tai edes olutta, vaan ihan vain kunnolliset kuulosuojaimet.
Olga perheineen asuu maatilalla Iitissä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
