Missä mennään ravien yhteiskunnallisen arvostuksen kanssa?

Pertti Mäkipää kirjoittaa vierasblogissaan näkemyksiään raviurheilun tulevaisuudesta. Kuva: Elina Paavola

Sen sijaan, että raveissa ulkotiloissa isoilla etäisyyksillä kilpailtaisiin, kuten naapurimaassa Ruotsissa tehdään, hevosten kanssa pysytään kotitiloilla ja mutistaan partaan tai huiviin (näinä aikoina varsinkin) päättäjien saamattomuutta. Samaan aikaan muualla kotimaassa kauppakeskuksissa tungeksitaan ja kouluissakin kohta taas käydään sisätiloissa isolla porukalla aivan entiseen malliin, hallituksen päätöksellä.

Koen tämän raviurheilun sulun yhteiskunnallisen arvostuksen puutteeksi. Kun alan toiminnasta saa leivän suoraan tai välillisesti kymmeniätuhansia ihmisiä, leimataan se hallituksen puheissa silti samaan koriin lasten ja kuntoilijoiden harrastusten kanssa. Kuitenkin Suomen hallituksessa on julkisesti raviurheilun kannattajiksi ilmoittautuneita ministereitä. On jopa Suomen Hippoksen hallituksen entinen puheenjohtaja. On vanha sanonta, joka osuu tähän tilanteeseen hyvin. Jos on tuollaisia ystäviä, mihin sitä vihamiehiä tarvitseekaan? Kaikella kunnioituksella, pyydän anteeksi karkeaa kielenkäyttöäni.

Kuka ravien keskeyttämisestä oikein päätti? Kilpailujen keskeyttämisestä koronan takia ja niiden aloittamisesta uudelleen on vatvottu huolella, mutta minulle ei tähän päivään mennessä ole selvinnyt, mitä oikein tapahtui tai tapahtuu? Älkää ymmärtäkö väärin tätä vuodatusta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö tilanne olisi vakava minunkin mielestäni. Ihmisistä ja terveydestä kuuluu ilman muuta pitää huolta, kukin oman toimialansa mukaisesti.

Nyt kun on käynyt selväksi, ettei Hippoksessa ole täyttä selvyyttä siitä, minkä tahon kanssa kuuluisi käydä keskustelua siitä, voisiko raveja ilman yleisöä alkaa taas järjestää, haluaisin saada tietää, mikä taho käski lopettaa? Oliko se AVI, OVI, Suomen hallitus, ministeri vai kanisteri? Voisiko se taho ystävällisesti nostaa käden pystyyn ja ilmoittautua minulle? Saisin rauhan sielulleni.

Voisin kysyä sitä vaikkapa Suomen Hippoksen puheenjohtajalta Juha Rehulalta. Hän toivoakseni on selvillä tapahtumien kulusta. Tämä on kuitenkin blogi, ei uutisteksti, eikä minun tarvitse. Olen nimittäin tullut allergiseksi. En kestä enää yhtään poliitikkojen "vallitsevissa olosuhteissa" ja muita kiertelyä sekä kiemurtelua sisältävää pitkää jorinaa, joka ei johda mihinkään lopputulokseen. Ja poliitikkohan Rehula on, entinen ministeri.

Voisiko olla niin, että ravien ja hevoskilpailujen järjestämisestä päättää kansan ja valtion antamalla oikeutuksella sittenkin Suomen Hippos itse?

Tilanteessa, jossa lajilla oli pitkän marginaalissa oleilun jälkeen mahdollisuus nousta valtakunnan (ja maailman) ykkösurheiluviihteeksi, alan oma etujärjestö päätti kokonaan sulkea ovet ihmisiltä käydä töissä. Se lomautus ei ollut edes "firman" oman henkilökunnan etujen mukaista - puhumattakaan koko alasta: sen ihmisistä ja eläimistä. Tai hevosvedonlyöntiä järjestävän Veikkaus Oy:n edunsaajista.

Tilanteen tekee tosiaan ikäväksi sekin, että lähellä, naapurimaassa Ruotsissa, on esimerkki toisenlaisesta toiminnasta ja erilaisesta yhteiskunnallisesta arvostuksesta. Esimerkki siitä, kuinka voi toimia vastuullisesti ja järjestää kilpailuja ilman suurta riskiä. Esimerkki myös siitä, kuinka on voitu jatkaa toimintaa ja nousta lajina entistä paremmin esiin.

Toki, Ruotsin laki on erilainen ja toki, naapurin koko maan hallitus on tehnyt erilaisia ratkaisuja. Kuitenkin: olisiko Suomen Hippoksessakin pitänyt hetki hengähtää ja miettiä sekä tutkia vaihtoehtoja, ennen kuin laittaa lapun luukulle? Katsoa mitä tapahtuu ja kuulostella, onko riskejä vai ei? Yrittää rakentaa kestäviä toimintamalleja ja antaa ihmisten edes jossain muodossa käydä töissä. Eläimistä puhumattakaan - nehän repeävät liitoksistaan ja aiheuttavat vaaratilanteita kotioloissa, kun joutuivat täydessä kilpailuterässä stoppiin.

Tässä on teille ”tilastotietoa”. Tiedossani ei ole yhtään Ruotsin raviurheilun kautta koronatartuntaa saanutta tapausta. Mistäkö tiedän? Tiedän siitä, että tuollainen uutinen olisi niin herkullinen, että media, kaupallinen tai sosiaalinen, olisi varmasti pitänyt huolen, että se tulee minunkin tietoisuuteeni.

Tanskassakin käy valtava kritiikki hevosurheilun keskusjärjestön johtoa kohtaan, mutta minun silmin sielläkin on silti yritystä verrattuna meihin. Poliisi tuli ja laittoi stopin uudelleen alkaneelle raviurheilulle, koska heidän mielestään ilmeisesti paikalle tultiin harrastamaan, ei töihin. Sellainen olisi Suomessakin paljon helpompi niellä. Jos poliisi estää, on vaikea mennä minnekään.

Jos joku viranomainen Suomessa olisi sanonut, että ravien järjestäminen on nyt lopetettava yleisen turvallisuuden tai terveyden nimissä, minun olisi ollut hyväksyttävä se. Mutta että Hippos lopetti ravien ajamisen, kun sillä oli elämänsä tilaisuus nostaa alansa profiilia ja pitää ihmiset töissä, siinä on nielemistä.

Jotta tämä blogi ei jäisi tyhjän pölisemiseksi, esitän konkreettisen ratkaisuehdotuksen. Nykyinen Suomen Hippoksen hallinto on saanut näyttää kykynsä. Ei ole onnistuttu esittämään kasvua tai maailmanluokan urheilutuloksiakaan. Ei ole liioin pystytty esittämään ruohonjuuritasolla nousevia harrastajalukuja, vaikka toiminta on useilta kohdin ollut tasapäistävää. Toki kilpailukin kovenee, myönnetään.

Henkilöt, jotka ovat olleet viime vuosina Hippoksen hallinnossa mukana, ovat onnistuneet viime aikoina saamaan julkisuutta lähinnä erimielisyydellään. Toki on tehty paljon muutakin, hyvääkin siinä joukossa. Tämä julkisuus on tullut siitä huolimatta, että avoimuutta ei ole ollut nimeksikään, melkoinen saavutus!

Ollaan tilanteessa, jossa valtion eri instanssit eivät ehkä edes halua olla ratkaisemassa hevostalouden ongelmia. Vastaamassa kysymyksiin saako järjestää raveja, miten tai missä pitäisi varsa kasvattaa suomalaiseksi tai voisiko kasvattajarahat maksaa aikaisemmin? Lupailtua nopeutettua kasvattajarahan maksuakaan ei ole kuulunut, vaikka alan toimijat ovat viittä vaille konkurssissa. Siinäpä lisää näyttöä yhteyden valtiovaltaan toimivuudesta. Noissa valtion instituutioissa taidetaan ajatella: selvittäkööt itse soppansa.

Nyt on aika toimia. Vaihdetaan alan johto. Annetaan uusille ihmisille tilaisuus näyttää, mitä he saavat aikaiseksi.

Valitaan keskusjärjestön uudistustyötä vetämään ihmisiä, joilla on näyttöä sekä yhteiskunnallisesti merkittävästä osaamisesta että syvällisestä rakkaudesta hevosiin, niiden kasvattamiseen ja valmentamiseen kohti urheilusuorituksia. Esimerkiksi Ponsse Oyj:n hallituksen puheenjohtaja Juha Vidgrén olisi tällainen henkilö. Eikä hän olisi mikään "Helsingin herra" siihen hommaan.