Sote tarvitsee äänileikkurin

”Maakuntien itsehallinto on jäänyt kokonaan sote-­väännön varjoon. Maakunnat kokoavat yhteen nykyisiä kuntayhtymiä”, kirjoitti uutis­päällikkö Niklas Holmberg (MT 13.7.).

Mitä vikaa on vapaaehtoisissa kuntayhtymissä, paitsi että niissä valta keskittyy suurimmalle kunnalle, ellei sitä rajoiteta äänileikkurilla?

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mukaan ”yksitasoista kuntayhtymämallia ei ainakaan lähtökohtaisesti ole pidettävä poissuljettuna vaihtoehtona”.

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota esimerkiksi siihen, ettei noudatettava päätöksentekojärjestelmä anna yksittäiselle kunnalle yksipuolisen määräämisvallan mahdollistavaa asemaa. Esimerkiksi sairaanhoitopiirien kunta­yhtymiä ei ole pidetty perustus­lain vastaisina.

Soite eli Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä aloitti toimintansa viime vuoden alusta.

Yhtymävaltuuston kokouksen pöytäkirjan jäsen- ja äänimääräluettelosta käy ilmi, että kaikki valta Soitessa on Kokkolalla. Sillä on ehdoton enemmistö eli kaikki sanan- ­tai määräysvalta, vaikka sen väestöosuus on vain 61 prosenttia.

Kuntayhtymämalli ja erikoissairaanhoitolain 17 pykälän perälauta eli 20 prosentin äänileikkuri olisi ratkaissut sosiaali- ja terveysuudistuksen perustuslailliset ongelmat ilman raskasta väliportaan hallintoa vaaleineen, josta ei tähän päivään mennessä ole tullut mitään. Kunnat voisivat vapaasti sopia muistakin äänileikkureista.

Perusterveydenhuollon menot muodostavat vain pari prosenttia kaikista sote-­menoista, joten sen liittämisen erikoissairaanhoitoon ei luulisi olevan mahdotonta.

Maakuntaitsehallinto vaaleilla valittavine valtuus­toineen on Suomessa puolitoista vuosisataa myöhässä. Ensimmäinen ehdotus maakuntaitsehallinnosta tehtiin säätyvaltiopäivillä vuonna 1867, ja ensimmäinen komitean tekemä lakiehdotus valmistui vuonna 1881.