Luova tuho, luotettava turva
Häviävät ja syntyvät työpaikat voivat sijaita eri alojen lisäksi eri alueilla.15.11.201701:00
Kun kännykät alkoivat yleistyä, rannekellojen myynti lähti roimaan laskuun. Jos ajan voi tarkistaa taskussa muutenkin kulkevasta puhelimesta, miksi enää hankkia erillinen kello?
Murros tarkoitti huonoja uutisia monille. Kellojen suunnittelijoille ja valmistajille, myyjille ja korjaajille oli tarjolla vähemmän töitä.
Taloustieteilijä Joseph Schumpeter teki aikoinaan tunnetuksi käsitteen luova tuho kuvaamaan elinkeinojen murrosta. Kun vanhentuneet tuotteet ja ammatit korvaantuvat uusilla ja tuottavammilla – rannekello älypuhelimella – kansantalous kokonaisuutena voittaa.
Kelloseppä saattaa kuitenkin olla eri mieltä. Työpaikkansa menettävät näkevät luovan tuhon nurjan puolen: työttömyyden, konkurssit, pakkohuutokaupat.
Maailmalla on lähivuosikymmeninä edessä luova tuho jättimäisessä mittakaavassa. Kun meidän on siirryttävä fossiiliseen energiaan nojaavasta tuhlaustaloudesta hiilineutraaliin kiertotalouteen, moni nykymuotoinen teollisuudenala kutistuu ja osa lopulta kuolee.
Vanhojen työpaikkojen tilalle tulee toki uusia. Kivihiilen louhinta kyllä työllistää vähemmän, mutta tuulivoimaloiden rakentaminen vastaavasti enemmän. Pesukoneiden kauppa voi käydä heikommin, mutta koneiden korjaaminen ja vuokraaminen voi menestyä paremmin. Naudanlihan kysyntä voi laskea, mutta samalla härkäpavun menekki kasvaa.
Luovan tuhon ongelma ei ole työn ja toimeliaisuuden väheneminen sinänsä, sillä usein jaettavaa syntyy enemmän. Sen sijaan työ ja toimeliaisuus jakautuvat uudella tavalla. Tämä on monelle suomalaiselle tuttua; kaikki paperitehtaista irtisanotut eivät työllisty lähihoitajina tai peliteollisuuden koodaajina.
Häviävät ja syntyvät työpaikat voivat sijaita eri alojen lisäksi eri alueilla. Jos on ikänsä tehnyt töitä Kainuussa, voi ymmärrettävästi olla kova kynnys pakata perhe muuttoautoon ja siirtyä Uuteenkaupunkiin.
Taloustieteilijät eivät välttämättä kanna suurta murhetta luovan tuhon inhimillisestä hinnasta, mutta meidän muiden ehkä kannattaisi. Jos murroksen häviäjät uhkaavat pudota yhteiskunnan kelkasta, tyytymättömyys kasvaa. Jossain vaiheessa se voi purkautua äänekkääksi vastarinnaksi.
Tämän näimme hiljattain Yhdysvalloissa. Kivihiiliteollisuuden työntekijät pelkäsivät työpaikkojensa puolesta. Siksi monet heistä valitsivat presidentin, joka – katteettomasti – lupasi palauttaa teollisuuden entisen loistoonsa.
Toisinkin voimme toimia. Maailmalla puhutaan tarpeesta turvata ihmisille niin sanottu reilu siirtymä.
Reilussa siirtymässä ei yritetä jarruttaa vääjäämätöntä ja hyödyllistäkin muutosta, kuten kivihiilen korvaamista kotimaisella, uusiutuvalla energialla. Sen sijaan siinä pyritään turvaamaan ihmisten pärjääminen murroksen keskellä.
Käytännössä se voi tarkoittaa esimerkiksi tukea kouluttautumiseen uudelle uralle tai starttirahaa yrityksen perustamiseen. Olennaista on, että ketään ei jätetä tyhjän päälle.
Reilu siirtymä on saanut suomalaisessa keskustelussa yllättävän vähän huomiota. Verovaroja on usein käytetty mieluummin vanhojen toimintamallien kuin työntekijöiden uuden oppimisen tukemiseen.
Tämä voi kostautua. Sekä välttämätöntä että vääjäämätöntä siirtymää hiilineutraaliin kiertotalouteen jarruttaa monien ymmärrettävä huoli omien ja läheisten työpaikoista.
Satsaamalla ihmisten pärjäämiseen muutosten keskellä huolia voidaan hälventää. Silloin tulevaisuuteen voivat suhtautua toiveikkaasti niin kellosepät kuin hiilikaivoksen työntekijätkin.
Luotettava turva maailman muuttuessa ympärillä varustaa meidät ottamaan vastaan luovan tuhon – ja menestymään siinä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
