Jos haluat tukea paikallista yrittäjää, tykkäys somessa ei riitä

Jos haluat tukea lähiseudun kahvilayrittäjää käymällä kahvilassa, tee se nyt, Veera Rinne kannustaa. Kuva: Lari Lievonen

Koti|Ihmissuhteet

9.5.202611:30

Kolumni

Veera Rinne

Tiedotin tallini Facebook-sivulla, että lopetamme ratsastustuntitoiminnan tämän kevätkauden jälkeen. Tuntihevoset alkavat olla eläkeiässä ja tuntien pitäjät haluavat keskittyä enemmän muihin hommiin.

Ratsastustuntien suosio tuntui räjähtävän viikossa noin neljänsadan prosentin kasvuun. Moni meillä aivan satunnaisesti irtotunneilla käynyt lapsi olisi halunnut tulla vielä kerran. Näitä kertoja olisi mahtunut vuosien aikana kalenteriin kyllä monia, mutta nyt jouduin myymään pahoitellen ”eioota”, koska kaikki kevään tuntipaikat olivat jo valmiiksi täynnä.

Aloin ymmärtää, miksi artistit ilmoittavat lopettavansa uransa, pistävät pystyyn jäähyväiskiertueen ja ilmestyvätkin sitten jossain kohtaa takaisin lavoille. Lopettamispäätös kasvattaa hetkellisesti suosiota.

Meidän ratsastustuntitoimintamme on loppumassa resurssien, ei asiakkaiden puutteeseen. Jos tilanne olisi ollut päinvastainen, tämä äkillinen asiakastulva olisi mahdollisesti herättänyt minussa toivon siitä, että toimintaa kannattaa sittenkin jatkaa. Että asiakkaitahan riittää sittenkin. Toivo olisi kuitenkin ollut todennäköisesti turha.

Toijalalainen kahvilanpitäjä kertoi jokin aika sitten Threads-sovelluksessa yrityksensä sinnittelystä ison liikenneaseman kupeessa. Sympaattinen yrittäjä sai paljon näkyvyyttä, ja kahvilasta tulikin hetkeksi todella suosittu.

Threads-väki poikkesi reissuillaan pieneen kahvilaan ja vierailipa moni siellä ihan varta vastenkin. Lisäksi kahvilassa järjestettiin miittejä, joissa ”thredulaiset” tapasivat toisiaan.

Kassakone kilahteli hetken iloisesti ja yrittäjä kiitteli Threads-yhteisöä vuolaasti.

Minullakin oli vilpitön aikomus käydä kahvilassa, mutta joka kerta Toijalan ohi ajellessani oli kuitenkin muka liian kiire. Tukeni jäi sometykkäyksien tasolle.

Paikalle asti ajelleet asiakkaatkaan eivät kahvilaa lopulta pelastaneet, vaan se sulki ovensa joitakin kuukausia tämän hypekauden jälkeen. Kahvila oli kaikkien mielestä ihana, mutta siellä käyminen ei koskaan muodostunut riittävän usealle ihmiselle tavaksi.

Ihmisillä on aina paljon hyvää tahtoa ja vilpittömiä aikomuksia. Me heräämme jonkin tietyn asian houkuttelevuuteen usein vasta sitten, kun se ollaan viemässä meiltä pois.

”Harmi, että se kahvila lopettaa, kävin siellä toissa kesänä ja se oli tosi kiva paikka. Olisin käynyt siellä jatkossakin.” Totuus on kuitenkin se, että nämä joka toinen kesä kävijät eivät riitä pitämään yrityksiä pystyssä.

En yritä tässä sanoa, että ihmisillä olisi velvollisuus käyttää pienyrittäjien palveluita ihan vain kannatuksen vuoksi. Jos kysyntä ei aidosti kohtaa tarjontaa, yritys tulee lopulta kaatumaan, eikä se ole kuluttajien vika.

Se, mitä yritän sanoa, on että nauttikaa niistä palveluista silloin, kun niitä on saatavilla. Älkää tehkö niin kuin minä tein, älkää ajako ohi. Seuraavalla kerralla se yritys ei ehkä ole siinä enää, ja ainakin minua harmittaa, etten koskaan päässyt Elinan kakkujen ja cappuccinon äärelle.

Kertoo tämä tietysti myös laajemmin siitä, että osaamme arvostaa joitain asioita elämässämme vasta sitten, kun olemme menettämässä ne. Tämä ei koske vain artistien keikkoja, tutun tallin ratsastustunteja tai Elinan juustokakkua.

Tämä koskee usein myös isompia asioita, kuten terveys, työpaikka tai ihmissuhteet. Varsinkin ihmissuhteissa käy valitettavan usein juuri niin, että ”nähtiin toissa kesänä ja olisi tosi kiva taas ensi kesänä nähdä”.

Paitsi kun onkin siinä kohtaa kiire ja ajat ohi. Oletat, että se toinen ihminen on ikuisesti odottamassa seuraavaa kertaa, kun sinulla on aikomuksen lisäksi aikaa. Näin ei välttämättä ole.

”Elä niin kuin huomista ei olisi” on ehkä hieman liioiteltu elämänohje. Ainakin minulla tämä saattaisi johtaa melkoisiin ylilyönteihin ja yleiseen holtittomuuteen. Jotain tuon suuntaista olen kuitenkin yrittänyt alkaa noudatella, toki rikoslain sallimissa puitteissa. Ehkä parempi ohje olisi: ”Syö se kakku nyt.”