Kupletin juoni pitää pintansa
Jaakko Tepon kuplettilaulut osuvat suoraan tähän aikaan. Niin moni on työtä, rahaa ja rakkautta vailla.
Ruikonperän multakurkku
Poikuusvuodet menivät nopeasti
Jaakko Teppo on itsekin kuin laulujensa sisältä, pieni ihminen, jota maailma on kolhinut. ”Kun sairastuin, päätin etten laita rikkaa ristiin. Jäin 42 -vuotiaana eläkkeelle, tekemiset ovat rajoitettuja.”
Nyt kuplettisankarin lauluja laulavat nuoret voimat ja Jaakko Tepon lauluista valmistuu pian musikaali.
Myös Itä-Suomen huippubändit kunnioittavat Jaakko Tepon tekoja juuri ilmestyneellä tribuuttilevyllään, mukana ovat esimerkiksi Nightwish, Värttinä, Kotiteollisuus ja Happoradio.
Jaakko Teppo seuraa nuorempiensa menoa myhäillen, laulujen sovitukset muuttuvat moniksi, samoin esiintyjät, mutta sanoma ei: pienen ihmisen asialla mennään koko ajan herroille virnuillen.
Pienen sotaherran virka ei elätä
Jaakko Tepon isä oli satojentuhansien suomalaisten kuplettien ja komiikan ystävien onneksi hyvä kirvesmies. Hän näet teki niin hyvän saunan Peltosalmen siirtolaiskotiin, että muutkin evakot kokoontuivat sinne kylpemään. Pikku-Jaakko kuunteli saunan janostuttamia ukkoja hartaasti. Sanomisen taidon siementen itämisalusta on ollut perin satoisa.
Iisalmessa syntyneen Tepon isä ja setä saivat sotatyön palkaksi kylmän tilan ja talon puoliksi. Jaakolla oli kahdeksan sisarusta, sedälläkin kolme lasta. ”Ei siinä kaatumaan mahtunut”, taiteilija mitoittaa asumuksen neliöt.
Aika oli tiukkaa, äiti piti kahta-kolmea lehmää, isä kulki kirvestöillä ”että pysyi maatalous pystyssä.”
Teppo ei kuitenkaan tuntenut olevansa maalaispoika. Iisalmen keskustaan oli kotoa viisi kilometriä ja myötätuuli. ”Tutustuin baari- ja ravintolaelämään ennen kuin oli tarkoituskaan.”
”Niitä ei montaa ollut”, Teppo vastaa kysymykseen poikuusvuosistaan.
Kilpailuista kuuluisuuteen
Koulupoika Jaakko Teppo ei ollut häirikkö, mutta kun oppitunnilla tuli väläys, ”se piti heti julkaista, eivät olleet aina osuvia, mutta joskus osui nappiinkin.”
Oppivan ura kohosi kansakoulusta Iisalmen lyseoon, kuudenteen luokkaan asti. ”Läksin läppäsemmään, se ei ollut minun se toinen kotimainen kieli.”
Lyseon pojankollien seura vaihtui Normetin tehtaan rautakourien juttuihin, ne keskeytti varusmiespalvelus ”Kainuun sisävesilaivastossa”.
”Yritin niin isoks herraks ku piäsee, piäsin korpraaliksi, ei kannattanut jäädä armeijan palvelukseen.”
Ja niin jatkui raudan katkonta Normetilla katketakseen Kuopion teknilliseen oppilaitokseen lähtöön ja sieltä edelleen opistoon. ”Seihtemän vuotta tuli luettua konetekniikkaa, onneksi silloin sai opintolainaa.”
”Todistus insinöörin opeista on yhä siellä Kuopion kansliassa, ei ole kukkaan kysellyt perrään.”
Jaakko Teppo alkoi tehdä ”Hilmaa ja Onnia” jo 17-vuotiaana. Laulavan naurattajan ura eteni pikkujoulusta toiseen. ”Tein aina kronikoita tunnettuihin lauluihin sen firman mukaan, joka oli minut pikkujouluun tilannut.”
Jännitys hukkuu nauruun ja aplodeihin
Läpimurto tuli Nilsiän huumorikisoista, Teppo pääsi telkkariin ja keikkaa alkoi olla. Mies sanoo aikaa 1975–1985 parhaaksi, keikkaa oli paljon, mutta silti jaksoi. ”Se oli hyvää aikaa, ihan kuin puusepillä, rahaa tuli ovista ja ikkunoista.”
Televisioon tuli dallas, jiiärrä, popi ja pamela, ja siitä syntyi ehkä tunnetuin ja hoilatuin Tepon laulu, jossa perukan poika piti sue-elleniä liian persona viinalle, lusia lyhyenä, mutta kaihosi Pamelaa seurakseen, lauteille, mopon tarakalle, Pörsäjärvelle uistelemaan, mutta muistelemaan jäi, yksin.
Mies sanoo esikuvikseen Esa Pakarista, Bruno Arkonahoa ja Eemeli Toivosta. ”Kävin pentuna aina katsomassa, kun Esa Pakarinen tuli lähelle esiintymään, Arkonaho on jäänyt myös pysyvästi mieleen.”
Vähän myöhemmin tuli Eemeli Toivosen aika. Teppo kiittelee Eemeliä. ”Olin samalla keikallakin, Eemeli järjesteli minulle parempia keikkoja esimerkiksi kauppaliikkeisiin.”
Eemeli Toivonen opetti Jaakko Tepolle myös, että työstä pitää saada rahaa. Aivan kaikilta ei tullut rahaa koskaan. ”Kävi kuin nykyajan pankeille, luottotappiot jäivät suhteellisen pieniksi.”
Parhaita keikkoja olivat harjannostajaiset, niistä sai rahansa, tunti kaksi töitä ja sitten kotiin. Rakentajat kärttivät laulajaa jäämään jatkoille, mutta Teppo ajoi itse asuntoautollaan Irmeli-vaimon ja poikien Iljan ja Johanneksen luo.
”Mikä siinä vettää ihmistä esiintymmään, vaikka kuinka pelottaa”, Teppo kyselee ja muistelee jännittäneensä alkuun suoria tv-esiintymisiä kovin. Kun sitten saa ensimmäisen jännityksen pois ja yleisö nauraa, kasvaa itseluottamus, kasvaa nauru. ”Ja sekös innostaa entistä huikeampiin suorituksiin.”
Teppo tunnustautuu esikuvansa Eemelin tapaan kyynikoksi. Humoristin pitää olla eritoten teeveessä todella hyvä, että naurattaa.
Keikkakiertueiden sijaan Teppo merkkailee nykyisin keittiön pöydällä ravien lähtölistoihin numeroita ja rukseja. Ravit ovat kotona päivittäin, kuvaa, sanaa ja mokomia laukkojakin tulee kuvaruutuun jännättäväksi. ”Tässä et pysty menemään ylihyväksi, mutta kohti täydellisyyttä.”
Timosen Ollin ja Kervisen Jarkon talleilla ovat hevoset ja hevosmiehet läsnä. Kuninkuusravit ovat Tepolle vuoden kohokohta, jota ei väliin jätetä.
Vaikka Teppo ei enää keikkaa juuri heitäkään, hänen huumorinsa ja sanomisensa eivät onneksi jää kahvi-, tupakki- tai raviporukan puheisiin. Hän kirjoittaa Karjalan Heiliin pakinoita ajan ilmiöistä.
Kuplettilaulun perinne elää ja kasvaa: Jaakko Teppo -laulelmakilpailuihin osallistui viimeksi 50 laulajaa. Aika on asialle otollinen: työtä, seuraa, rahaa ja rakkautta vailla on moni, toisaalta osalla on kaikkea niin, ettei mikään tunnu miltään, paitsi ehkä pysäyttävä laulu.
Kansantaiteilija, trubaduuri ja satiirikko.
Tunnetuimpia kappaleita ovat Pamela, Pilkillä, Hilma ja Onni, Mikko-sika Mallorcalla ja Työttömän laulu.
Levyjä on myyty yhteensä yli 650 000 kpl
Albumit: Ruikonperän multakurkku (1980), Katuojalaulaja (1981), Onnen kerjäläinen (1984), Karjalan kunnailla -livelevy (1984), Uutisraivooja (1993), Pers’aukisten piiritarkastaja (1995).
Kokoelmista viime vuonna ilmestynyt Jälkitauti – kaikki levytykset 1980–1986 on myynyt kultaa. Sammakkoprinssi – Kaikki levytykset 1987–1993 julkaistiin heinäkuussa.
Kirjallisuus: Matti Kaukonen & Jaakko Teppo: Jaakko Teppo – Haaska mies (Johnny Kniga 2008)
Onnen kerjäläiset -DVD (2006) on myynyt yli 12 000 kpl.
Jaakko Teppo -päiviä on vietetty Joensuussa joka heinäkuu vuodesta 2006. Päivillä etsitään uusia kupletintekijöitä ja julkaistaan aina edellisen vuoden voittajien äänitteet. Tilaisuus on ollut aina loppuunmyyty.
Lama jatkuu, pitenee vain lommautusten jono.
Herroja kohta persiille potkii työttömien mono.
Työttömänä neuvon minä ministerit teitä,
että elkeepä tehä mittää, nii ei tuu virkavirheitä.
TYÖTTÖMÄN LAULU
Ja viereisellä reiällä ongittaa
tehtaan pohatta laiska ja kiero
onko ihme jos ei enemmän kaloja saa
siiman molemmissa päissä on liero
PILKILLÄ
Kyllä erräitten elämä on toisenlaista
tulloo hirveesti rahhoo öljystä
kyllä sieltä löytyy jos jonninlaista naista
se virnuilevan filttihatun följystä
Ryynäsen tuvassa on yksmieleisyys
että semmonen sonni pitäs salavoo
pitäs jiiärrän säilyttää immeisyys
vaikka Tallasin akat sitä palavoo
PAMELA
Kumiteräs aitan rappuun nojaan
tuskissain minä kaivan ojaa
Laukkanen ja syksy saa
mutta minä en
Koska Hilman vei multa Onni
Laukkanen kylän ravattisonni
hajanaisten kenkies lotinaa
navetalta kuule nyt en
HILMA JA ONNI
” Se oli hyvää aikaa, ihan kuin puusepillä, rahaa tuli ovista ja ikkunoista. ”
Onnen kerjäläiset -musikaali kiertää loppuvuodesta suurimpien kaupunkien esiintymissalit. Ensi-ilta on 26.11. Tampereella.
Musikaalin ohjaa Ville Virkkunen. Huumorikonsulttina tuotannossa on Jaakko Teppo -hulluna tunnettu huumoriasiamies Markku Pölönen.
Rooleissa esiintyvät muun muassa: Ismo Apell, Jarkko Tiainen, Johanna Debreczeni ja Ville Seivo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
