Katso video! Vielä ehti oppia oikeat askeleen kesäksi – opettaja Taina Puujalka neuvoo alkuun

Taina Puujalka aloitti tanssimisen jo pikkutyttönä. Tanssinopettaja Taina Puujalka (edessä) opastaa jiven jatkokurssilaisia Jämsässä. Kuva: Rami Marjamäki

Mielipide

18.5.201920:28

Kolumni

Eija Mansikkamäki

Kalle Honkanen ja Leena Pärnäjärvi treenaavat jiveä. 

Liisa Suokas ja Asko Koskinen ovat harrastaneet tanssimista jo pitkään. Aina löytyy taitoihin hiottavaa. 

Vaikka kevät on jo pitkällä, kesälavojen tanssiaskeleet ehtii vielä oppia. Kursseja pyörii arki-iltaisin ympäri maata, joko niin, että opettajat kiertävät paikkakuntia tai tanssiseurat järjestävät peruskursseja. Usein illan teemana on yksi tanssilaji, alkeis- tai jatkotasolla.

Joillakin tanssilavoilla on etenkin kesällä opetusta ennen varsinaisten tanssien alkamista. Kursseille voi mennä oman parin kanssa tai yksin, usein niillä toimii kiertävä parinvaihto.

"Aina ehtii opetella! Jos ei tykkää tanssikurssin meiningistä, voi kysyä opettajalta yksityistunteja", kertoo diplomitanssinopettaja Taina Puujalka (omaa sukua Karjalainen). Hän pitää tanssikursseja Keuruulla ja Mänttä-Vilppulan kansalaisopistoissa sekä lavatanssiseura Himostanssijoissa.

Puujalka valmistui nelivuotisesta kilpa- ja seuratanssiopettajan koulutuksesta Oulun konservatoriosta vuonna 1998 ja sai kymmenen vuotta sitten Vuoden seuratanssiopettajan tittelin.

Puujalka aloittaa ihan uuden tanssin opetuksen puhumalla rytmistä ja siitä, miten askeleita lasketaan. Ensin harjoitellaan yksin, sitten parin kanssa, aluksi kävelemällä ympäri salia ja sitten musiikin kanssa.

"Paritanssit kannattaa aloittaa foksista. Sen askeleet sopivat rytmillisesti loistavasti monenlaiseen musiikkiin. Olen sanonut miehille, että jos ei tiedä miten mennään, menee foksina. Osuu luultavasti oikeaan."

Foksin perusaskel on hidas-hidas-nopea-nopea. Kun sen osaa, sujuu moni muukin tanssi: tango, hitaat musiikit, rumba ynnä muut tanssiotteessa tanssittavat rytmit.

Repertuaaria voi laajentaa kädenalitansseihin, joista helpoin on fusku, oikaistu versio jivestä. Fuskun jälkeen sujuu pian jo jive, hidas boogie woogie, lindy hop ynnä muut.

Ruotsista peräisin oleva kädenalitanssi bugg tai bugga on vielä helpompi: siinä astutaan vain eteen ja taakse ja mennään kuvioita käden ali. Sen jos osaa, on bileissä ja pop-keikoillakin mukavampaa, kun voi tanssia kahdestaan eikä tarvitse hytkyä yksin.

Moni tanssii lavoilla buggina jenkkaa tai humppaakin.

"Ikävä kyllä!" Puujalka parahtaa. "En kannata sitä, että kaikki tanssit mennään käden ali. Tansseilla on omat juurensa, ja olisi hienoa, jos tanssien rikkaus säilyisi."

Puujalka vetää Jämsän Himostanssijoissa alkeis- ja jatkokursseja. Alkeisryhmissä on apuna 6–10 "jatkovarsimiestä" eli miehiä, jotka tulevat tanssittamaan parittomia naisia. Puujalka tanssii itse opetustilanteessa miehen askelia apurinsa Jaana Salon kanssa.

Yksi alkeiskurssien jatkovarsi on jämsäläinen Asko Koskinen, joka aloitti tanssimisen kymmenisen vuotta sitten.

"Minua kiinnosti opetella tanssimista. Aloin tykätä touhusta, ja upposin siihen kokonaan", Koskinen kertoo.

Hän käy kursseilla ja lavoilla avopuolisonsa Liisa Suokkaan kanssa.

"Alkeiskursseillakin olen käynyt kymmeniä kertoja, ja vaikka joku sanoo, ettei mene, kun osaa ne jo, minusta niiltäkin oppii aina jotakin uutta. Myös ihan aloittelijoita neuvoisin menemään ensin alkeiskurssille."

Juuri nyt Koskista kiinnostaa syventää vanhan tangon taitojaan, mutta yhtä lailla lempitansseja ovat humppa, valssi, fusku ja bolerokin.

"Kaikki, joka sopii jalan alle, kun on hyvää musiikkia. Ja partneri, jota pystyy ohjaamaan ja joka nauttii."

Lavoille tulee ajeltua Kuhmoisten Honkahoviin, Asikkalan Jenkkapirtille ja Talviaisten lavalle Orivedelle. "Se on korkealla mäellä, ja bändit sanovat, etteivät ole näin korkeatasoisella keikalla ennen olleetkaan!"

Puujalan oma tanssiura alkoi pikkutyttönä. "Jostakin syystä olen aina tykännyt tanssimisesta. Vanhin sisko sanoi, että hän joutui jättämään tiskit kesken ja tanssittamaan minua keittiön lattialla, kun olin pieni!"

Kahdeksanlapsisessa perheessä Valkealassa, pienessä Anttilan kylässä varttunut tyttö ei kuitenkaan päässyt tansseihin kuin kavereiden ja isosisarusten kyydissä.

Ensimmäiselle tanssikurssille Kouvolaan hän pääsi isoveljensä siivellä. Isoveli ei halunnut jatkaa, mutta pikkusisko aloitti kilpatanssiharrastuksen 14-vuotiaana vuonna 1979.

Puujalan työura alkoi laivatarjoilijana Suomen ensimmäisellä 24 tunnin risteilylaivalla Sally Albatrossilla. Viikko töissä, viikko vapaalla -rytmi ei sopinut kilpatanssiin ja kun laiva sitten paloi, hän meni töihin Alkoon ja lisäksi puutarhalle.

"Siellä työhaastattelun tehnyt mies kyseli enemmän tanssista kuin työstä ja aloitti itsekin kilpatanssin. Oli ihana työpaikka, kun pomo ymmärsi harrastustani."

Lavoilla näkeekin myös kilpatanssin harrastajia, mutta sen harjoittelu on lähtökohdiltaan erilaista. "Siinä keskitytään enemmän pieniin asioihin, kuten kuinka ojennat jalan ja suoristat selän. Ne ovat kaksi eri maailmaa, mutta voivat mennä käsi kädessäkin. Olen itse hyvä esimerkki siitä, tykkään molemmista."

Kilpatanssi antoi ystäviä ja esiintymismatkoja aina Volgogradiin saakka. Kilpaura päättyi opiskeluun ja työhön Oulussa, minkä jälkeen tuli Puujalka-niminen puoliso, muutto Jämsään, kaksoset ja pikkuhiljaa nykyinen ura.

Puujalka on nyt palannut kilpatanssiin ja käy lavoilla.

Kuinka kukaan uskaltaa hakea diplomitanssinopettajaa ja voiko ammattilainen edes nauttia perus-Penttien viennistä?

"Ei minua välttämättä tunnisteta. Joskus sanon kaverille, että älä kerro, kuka olen, että pääsen itsekin tanssimaan. Ja jos on menty ihan väärää tahtia, minä pikkuhiljaa ohjaan oikeaan. Partneri sanoo lopuksi, että menipä hyvin ja minä kehun, että hyvin veit! Oma oppilas sanoi kerran, että wau, ihan kuin olisi Mersua ajanut!"

Puujalka suosittelee tanssiharrastusta monesta syystä: se on hauskaa, sosiaalista ja liikunnallista, ja jos intoa riittää, voi vaikka osallistua lavatanssin kisoihin.

"Tanssimisen ja liikunnan ilon lisäksi iskut esimerkiksi jenkassa ehkäisevät osteoporoosia ja askelten miettiminen dementiaa." Miehille askelten ja kuvioiden miettiminen, törmäilyn välttäminen ja samalla vielä seurustelu on todellista aivojumppaa. Ei käy kateeksi.

Nainen voi auttaa seuraamalla miestä.

"Miehen on uskallettava ja annettava viedä, koska jokainen mies on erilainen viejä ja jokainen nainen erilainen seuraaja. Naisten pitäisi kulkea helposti eikä pitää käsijarrua pohjassa, ettei mies joudu vetämään tai työntämään."

Miehen seuraaminen on helppoa, jos hän on hyvässä asennossa eikä nojaa taakse eikä eteen. Taivutukset Puujalka jättäisi ihan suosiolla pois, ettei tasapaino horju.

Vaikka lavoja on kuollut, yllättävän paljon tanssijoissa näkee osaavaa porukkaa ja nuoriakin. Puujalan mukaan se johtuu siitä, että koulutettuja opettajia ja ohjaajia on aiempaa enemmän. Muutos alkoi 1990-luvulla.

Osansa on ollut nuorekkailla orkestereilla, kuten Neljän Suoralla, Hurmalla, Varjokuvalla, Sinitaivaalla ja Helminauhalla. Kiintotähtinä vetävät Finlanders ja Pekkaniskan Pojat.

Osa tulee tansseihin yksin, osa puolisonsa kanssa, osa hakemaan seuraa ja osa vain tanssimaan. Vaikka tähtäimessä olisi vain liikunta, osa tansseista voi taitavasti vietynä näyttää kiihkeältäkin.

"Argentiinalaisesta tangosta sanotaan, että se on kolmen minuutin rakkaussuhde", Puujalka kertoo.

Suosituimmat lavatanssit:

1. BUGG(A)

2. FUSKU

3. FOKSI

4. VALSSI

5. TANGO

Lavaetiketti eli näin toimit tanssilavalla

Orkesterit soittavat aina kaksi saman tanssilajin kappaletta kerrallaan.

Musiikin vaihtuessa naiset asettuvat lattialle omalle puolelleen haettavaksi, ja miehet ovat omalla puolellaan.

Lähtökohtaisesti on miesten hakuvuoro, ellei ole naisten- tai sekahakutanssit. Naisille on kuitenkin yksi tai kaksi naisten ­hakutuntia, joista kerrotaan esimerkiksi valokyltein.

Naisten haulla on kohteliasta hakea miestä, joka on hakenut.

On myös kohteliasta mennä tanssimaan edes kerran, vaikka hakija ei miellyttäisikään.

Pakit voi antaa vain, jos hakija on juovuksissa.

Rukkasia ei voi antaa siksi, ettei osaa tanssia.

Tanssipaikalle tulleiden voi olettaa myös tanssivan.

Tanssin alussa voi tervehtiä, mutta sen jälkeen kannattaa tarkkailla, haluaako toinen jutella vai keskittyä tanssimiseen.

Lavaa kierretään vastapäivään. Lavan keskellä ovat kädenalitanssijat, lavan kiertäjät reunoilla.

Mies vie. Hyvä tapa on tanssia huonomman osaamistasolla – sekä miehen että naisen.

Viejä myös päättää kuvioiden mukaan, kuinka lähellä tanssitaan. Kääntymisissä on helpompi olla lähellä, mutta jos tuntuu, että ollaan aivan liian lähellä, nainen voi laittaa vasemman kätensä miehen olkapään sijasta tämän rinnalle eli miehen ja itsensä väliin.

Etenkin kesällä miehillä paidat kastuvat, joten olisi kohteliasta ottaa mukaan vaihtopaita.

Lue myös:

Kommentti: Lähde rohkeasti tanssilavalle! Opit kyllä askeleet ja saat lujat luut