Vihollinen iskee railoihin – vaikeina aikoina tarvitaan sovinnollista sillanrakentamista
Maanpuolustustahto riippuu suoraan siitä, kokevatko nykysuomalaisetkin Suomen puolustamisen arvoiseksi, kirjoittaa ministeri Seppo Kääriäinen kolumnissaan. Nytkin tarvitaan sillanrakentamishenkistä johtajuutta.
Rikkinäisestä ja sisäistä vihanpitoa tihkuvasta kansakunnasta ei ole uskottavaan yhteiseen toimintaan maan ulkoisen turvallisuuden puolesta. Kuva: Sanne Katainen9.12.202408:30
Vietimme Suomen 107. Itsenäisyyspäivää presidenttiparin lanseeraaman puolivirallisen Yhdessä-teeman merkeissä. Itse kukin voi nyt päätellä, menikö arvokkaasti vai tuliko säröjä. Poliitikot olivat kuitenkin itsenäisyyspäivän aattopäivinä toistensa rinnuksissa kulkueista ja vastaanotoista.
”Yhdessä” sopii mainiosti itsenäisyyspäivämme ja muidenkin tunnelmaa kohottavien juhlatilaisuuksien sloganiksi. Suomi 100 -tilaisuuksia vietettiin aikoinaan samassa hengessä.
”Yhdessä” ei ole syntynyt itsekseen. Yhdessä toimimisen tahto on syntynyt vuosikymmenten mittaan epäkohtia ja vääryyksiä poistavalla sekä yhteiskunnallista eheyttä ja oikeudenmukaisuutta lisäävällä yhteistyöpolitiikalla.
Tavoitteena on ollut tehdä Suomesta oikea isänmaa jokaiselle suomalaiselle.
Vihollinen iskee railoihin.
Vuoden 1918 vapaus- ja sisällissodan haavoista ja ristiriidoista on ollut pitkä matka toistemme hyväksymiseen ja hyvinvointiyhteiskunnan parhaisiin aikoihin.
Maa- ja sosiaalipoliittisilla uudistuksilla 1920- ja 1930- luvilla parannettiin vähäosaisten asemaa. Se loi omalta osaltaan kiinteyttä ja yhteenkuuluvuutta. Uudistusten ja laajan yhteistyön tiellä jatkettiin sotien jälkeen kohti maailman kärkipaikkoja.
Matka on ollut ajallisesti lyhyt, mutta asiallisesti ja poliittisesti pitkä. Se vaatinut myös poliittista ennakkoluulottomuutta: vapaus- ja sisällissodan osapuolten välinen poliittinen yhteistyö loi pohjan välttämättömille uudistuksille. Oli rakennettava siltaa.
Edistyspuolueen, maalaisliitto-keskustan ja sosiaalidemokraattien hallitusyhteistyö vuosina 1937–1939 on tässä katsannossa lujaa historiaa. Kaikki tämä vahvisti Suomen kykyä ja suomalaisten halua torjua yhdessä Neuvostoliiton hyökkäys 85 vuotta sitten.
Kärjekäs vastakkainasettelu ja jyrkkä leiriytyminen kahtia on Suomelle huono tie etenkin, kun toisesta osapuolesta luodaan viholliskuvaa. Suomi tarvitsee etenkin vaikeina aikoina yhteisiä tavoitteita, sovinnollista sillanrakentamista ja siivoa kielenkäyttöä vihamielisyyden lietsomisen sijasta.
Tahto toimia yhdessä edellyttää luottamuksen ilmapiiriä ja neuvottelu- ja sopimishalukkuutta. Nytkin tarvitaan sillanrakentamishenkistä johtajuutta.
Nytkin tarvitaan sillanrakentamishenkistä johtajuutta.
Yhdessä toimimme varmimmin silloin, jos kaikilla ole sellainen olo, että on osallinen tässä tasavallassa ja että tasavallan elon ja olon pääsävel on jotain muuta kuin etuilua, lusmuilua tai sanelua.
Eheys- ja sovinnollisuuspolitiikalla on ulko- ja turvallisuuspoliittinen ulottuvuutensa. Rikkinäisestä ja sisäistä vihanpitoa tihkuvasta kansakunnasta ei ole uskottavaan yhteiseen toimintaan maan ulkoisen turvallisuuden puolesta.
Vihollinen iskee railoihin. Maanpuolustustahto riippuu suoraan siitä, kokevatko nykysuomalaisetkin Suomen puolustamisen arvoiseksi.
Yhdessä-teeman merkeissä on oikein hyvä juhlia itsenäistä tasavaltaa varsinkin, kun muistamme, miten ”yhdessä” syntyi ja millä ehdoilla se elää. Se on tahdon asia.
Suomi – pieni maa tässä maailmankolkassa ja maailmanpoliittisessa tilanteessa – tarvitsee kokoavaa politiikkaa, sisäistä eheyttä ja sydänten sivistystä. Muistettakoon tämä juhlien mentyäkin.
Kolumnin kirjoittaja on ministeri.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
