Ruuan ylituotanto pitäisi ohjata maihin, jossa kärsitään nälästä – sillä tavalla takaisimme vakauden Eurooppaan

Euroopan yhteisö on venäläisen erikoisoperaation jälkeen herännyt tilanteeseen, että energiaomavaraisuutta on nostettava. Samalla keskustellaan toisesta ongelmasta, eli ukrainalaisen viljan pääsystä markkinoille. Ukrainassa tuotetulla viljalla ruokitaan noin 450 miljoonaa ihmistä. Samoin rehumaissin tuottajana Ukraina on iso tekijä.

EU:n olemassaolon aikana eurooppalaista ruoantuotantoa ja tarkemmin sanottuna ylituotantoa on suitsittu. Nyt kun voidaan todeta, että Venäjä käyttää nälkää sodankäynnin välineenä, tulisiko EU:n nostaa omaa ruoantuotantoaan? Voitaisiinko ajatella, että ruualla voisimme puskuroida väestön vaeltamista Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta kohti Eurooppaa?

Toki sormia napsauttamalla se ei käy, koska lannoitteista on pulaa ja energia maksaa. Ensiaskeleena EU:n maataloustuet tulisi muuttaa tuotettua kiloa tai litraa kohti maksettaviksi. Seuraavassa vaiheessa pitäisi miettiä tukien maksamista niin, että mitä enemmän ruuan tuotanto tehdään energiatehokkaasti sekä ympäristöä säästävästi, tukimaksu kiloa kohti on isompi.

Esimerkiksi jos tila käyttää peltojen lannoitteena oman tilan tai naapuritilan lantaa, tuki on isompi. Mikäli tila ottaa lannasta ja muusta biomassasta kaasun talteen ja käyttää sitä tuotannossaan, tuki olisi jälleen isompi. Jos tila myy tuotteen suoraan kuluttajalle, tuki olisi taas pykälän verran isompi. Loisimme siis järjestelmän joka olisi riippumattomampi globaalin tuotannon heilahteluista sekä kasvattaisi huoltovarmuutta.

Voidaan sanoa, että nälkä on yksi sodankäynnin vaikuttamismenetelmistä, varsin klassinen. Jos Venäjän tarkoitus on nälällä horjuttaa muun maailman vakautta, siihen vastavaikuttaminen voisi tapahtua ruuan ylituotannon ohjaamisella Pohjois-Afrikan maihin. Ruualla ostaisimme vakautta niin Eurooppaan kuin Euroopan lähialueille.

Toki pelkkä tuontiruoka pahimmillaan näivettää paikallisen maatalouden. Paikallisen ruuantuotannon tukeminen ja sen kehittäminen tukisi pidemmällä aikajänteellä paikallista vakautta. Helppoa se ei tulisi olemaan, mutta jos verrataan visiota, jossa tilanne ratkaistaan raa'asti sotimalla, on hybridisotiminen ruualla moraalisesti kestävämpää.

Jari Uusitalo

Espoo