Tien päällä näkyy maaseudun murros

Mika Kaurismäelle jäi hyvät muistot kuvauksista. ”Asiat sujuivat jopa pelottavan hyvin”, hän toteaa. Kuva: veera aaltonen 

Konserttipianisti Timo Porolan (Samuli Edelmann) elämä on umpikujassa.Eräänä päivänä hän löytää kotioveltaan rähjäisen miehen, Leon (Vesa-Matti Loiri), joka paljastuu hänen kateissa olleeksi isäkseen. Tästä asetelmasta lähtee 24.8. ensi-iltansa saava elokuva.

Isä ja poika lähtevät automatkalle Helsingistä Lappiin. Matkan aikana he selvittävät välejään ja tapaavat sukulaisiaan. Menneisyyden raskas taakka ei häivy, mutta kevenee reissun edetessä.

Tie pohjoiseen on elokuva, joka itkettää ja naurattaa. Kun sen kertoo ohjaaja Mika Kaurismäelle, hän myhäilee tyytyväisenä.

”Halusimme liikkua traagisen ja koomisen välisellä raja-alueella. Komedian keinoin on helpompi käsitellä vaikeitakin asioita. Useimmat Chaplinin elokuvatkin ovat hyvin traagisia, jos kulkurin elämää katsoo läheltä”, Kaurismäki pohtii.

Suomen miesnäyttelijöiden ykköskaartiin kuuluvat Vesa-Matti Loiri ja Samuli Edelmann sopivat täydellisesti isän ja pojan rooleihin. Sielunkumppaneiksi tunnustautuvat taitelijat haaveilivat vuosikausia yhteisestä elokuvasta.

Loiri ehti jo vannoa, ettei hän enää koskaan näyttele elokuvassa, mutta pyörsi päätöksensä, kun kuuli Kaurismäen ideasta ja Edelmannin mukanaolosta.

Kaurismäki näkee elokuvan päätähdissä paljon samaa.

”Molemmat ovat oman sukupolvensa tulkkeja. He ovat kokeneet elämässään kovia ja kolkutelleet tiettyjä rajoja. Molemmat ovat kuitenkin selvittäneet ongelmansa ja nauttivat nyt elämästään täysillä.”

Elokuvaa kuvattiin loppukesällä 2011 pääkaupunkiseudulla, Keski-Suomessa, Pohjanmaalla ja Lapissa. Suomalainen maaseutu näyttäytyy kauniina järvineen ja peltoineen.

”Pohjanmaalla ja Lapissa on paljon lännenelokuvamaisia maisemia, jotka sopivat hyvin juuri tämän elokuvan formaattiin”, Kaurismäki toteaa.

Tie pohjoiseen ei ole Kaurismäen ensimmäinen elokuva, jossa kuljetaan halki Suomen: Myös vuonna 1982 ilmestynyt Arvottomat vei katsojan periferian perukoille.

”Maaseudun murros oli näkyvissä jo Arvottomia tehdessä, mutta nyt muutos on vieläkin totaalisempi. Useimmat maaseudun taajamat näyttävät hyvin samanlaisilta. Vanhoihin keskustoihin on rakennettu laatikkomaisia rakennuksia, jotka ovat aika rumia. Ihmisen kädenjälki näkyy kaikkialla, hyvässä ja pahassa. Onneksi luonto on edelleen kaunis.”

Kaurismäki on saanut perspektiiviä synnyinmaahan, sillä on asunut viimeiset 20 vuotta pääasiallisesti Brasiliassa. Ohjaajan kaksilapsinen perhe on tottunut reissaamaan kahden maan väliä.

”Muutoksen näkee helpommin ulkomailta käsin. Aluksi Brasilia tuntui todella eksoottiselta paikalta, mutta nyt Suomi on kirimässä eksoottisuudessa edelle.”

Ajankuvan tallentaminen on tärkeä asia Kaurismäelle. Hän pyrkii kuvaamaan paikoissa, jotka tulevat muuttumaan lähitulevaisuudessa. Tie pohjoiseen -elokuva kuvaa nykypäivää ABC-asemineen ja Facebookeineen.

Kaurismäki tarkkailee jatkuvasti maailman muuttumista ja kehitystä. Hän on oppinut kantapään kautta, että kehityksen etenemistä ei kannata vastustaa.

”Voit rimpuilla kehitystä vastaan tai jättäytyä katkerana sen ulkopuolelle, mutta et voi pysäyttää sitä. Itsekin vannoin, että kuvaan elokuvani ainoastaan perinteiselle filmille, mutta lopulta minun oli taivuttava digitalisoitumisen edessä. Eikä se tuntunut niin kipeältä kuin luulin”, ohjaaja naurahtaa.

Kaurismäen seuraava filmiprojekti on kuningatar Kristiinasta (1626–1689) kertova historiallinen suurelokuva Kristina of Sweden. Kehitteillä on myös Suomen maaseudulle sijoittuva draamaelokuva.

”Elokuva käsittelee maaseudun rakennemuutosta ja euroaikaan siirtymistä pienellä paikkakunnalla asuvan perheen elämän kautta. Sen käsikirjoitus on jo aika pitkällä”, ohjaaja paljastaa.

Tie pohjoiseen -elokuvan

ensi-ilta on 24.8.