Talonpoikaisjärkeä metsäteollisuuden investointeihin

Viime vuosikymmenien aikana sekä paperi- että selluteollisuuden kapasiteettia on Suomessa vähennetty. Uusinvestoinnit ovat puuttuneet. Talousmetsien kuitupuuvarannot ovat samanaikaisesti lisääntyneet.

Metsäliiton ilmoitus uuden sellu- eli biotuotetehtaan rakentamisesta Äänekoskelle on tämän takia ilouutinen koko Suomelle. Tehdas käyttäisi pääosin havupuukuitua neljä miljoonaa kuutiota, joka vastaa noin kymmentä prosenttia kuitupuun nykykäytöstä.

Finnpulp Oy – jonka osakkaana muun muassa MTK on – julkisti lähes samanaikaisesti aikeensa rakentaa Kuopioon iso, 6,7 miljoonaa kuutiota havupuukuitua käyttävä sellutehdas. Tässä uhkaa toistua yksi suomalaisen metsäteollisuuden helmasynneistä eli päällekkäisten investointien toteuttaminen ilman riittävää selvyyttä tuotemarkkinoista.

Suomeen rakennettiin vuosina 1970–2000 liian paljon painopaperikapasiteettia. Se johti koneiden sulkemiseen vain vuosikymmeniä myöhemmin.

Onko puun hankinnan kannalta järkevää, että sellutehtaat rakennetaan sadan kilometrin päähän toisistaan? Kajaani tai Kaskinen olisi järkevämpi sijainti Finnpulpin uudelle sellutehtaalle, mikäli pitkäkuituisen sellun markkinakasvu sen sallii.

Löytyy tuotealueita, joiden markkinoiden kasvu on vielä varmemmalla pohjalla kuin markkinasellun. Kartonki (kuljetus- ja kuluttajapakkaukset) ja pehmopaperi kuuluvat näihin.

Mikään suomalainen yhtiö ei ole kunnolla panostanut aaltopahvia käyttävään kuljetuspakkausalaan, vaikka siihen olisi ollut kaikki edellytykset. Pehmopaperiala voi olla vaikeampi, mutta Metsä Tissuen rinnalle mahtuisi muitakin suomalaisia.

Metsäboardin kartonkipainotteinen investointistrategia on ollut järkevä yhtiön resurssit huomioiden verrattuna UPM:ään ja Stora Ensoon, jotka ovat jatkaneet pakertamistaan laskevilla sanomalehti- ja painopaperimarkkinoilla ilman kunnon panostuksia kasvaville tuotealueille.