Kyseenalaista talouspolitiikkaa

Kymmenen viime vuoden aikana Suomen kehitystä on leimannut metropolisoituminen Helsinki-johteisesti. Metropolista on tehty muuta maata nakertava imuri valtiovallan kestämättömällä tuella.

Koko tasavalta, metropolikaan, ei tätä kestä. Kehitys on ollut hallitsematon, ristiriidassa hallitusohjelmankin kanssa.

Velkamme on tuplaantunut sataan miljardiin euroon; kansalaisten hunajalla – esimerkiksi asumistuella – johdateltu evakkotaival on maksanut tukun miljardeja uusine infroineen ja maksaa edelleen. Toimiakseen terveesti muun maan tavoin tällainen uusi asuttaminen edellyttää rohkeita palkankorotuksia, joita tavoiteltu viennin edistäminen ei salli.

Kestävät, suhdanteista riippumattomat uusiutuvat luonnonvaramme ovat jäämässä kesannolle. Tuottava työllisyys, siis rahan tekeminen rapautuu. Yksikään kunta eikä yritys, pörssiyhtiökään, näillä eväillä pysy pitkään pystyssä.

Suomeen sopii toki kaupunkeja. Tervetullut on myös metropoli, joka toimii koko maan veturina. Mutta ei siis nyky­tavoin imurina, ilman muun Suomen menetyksiä vastaavaa lisäarvoa. Tyhjästä ei pitkään nyhjästä.

Jos haluamme aidosti ja kestävästi saada Suomen nousuun, panna koko rikas maa töihin ja estää maan ja kansalaisten jaon kahtia, pitää eriarvoistava metropolipolitiikka ottaa välittömästi sekä metropolin, Suomen pääkaupungin, sisäiseen että valtiovallan kestävän käsittelyyn.

Nykyinen hallitus on teoillaan osoittanut, että halutessaan se kyllä tähän pystyy. Oikeudenmukaisuuden, tasapuolisuuden ja vakauden voisi ryydittää tinkimällä metropolialueen tukiviidakosta pari miljardia ja sikäläiset nostaisivat vero­prosenttiaan parilla yksiköllä lähemmäs muun Suomen tasoa. Ennen kuin on pakko.

Oma korkeakouluni, elämän kiertokoulu protestoi nykyisten asiantuntijoiden harhaan­johtavia oppeja. Kyseenalaistan ensiksikin, että Suomi nousee pysyvästi velkarahalla.

Sipilä on oikeassa. Yhteiskunnankin menestyminen perustuu tinkimättömään talouden lakiin: tehtävä on myös rahaa, ei pelkästään pestävä toistemme selkää.

Toiseksi varoitan luottamasta luottopolitiikkaan, jossa rahan lainaaja saa bonukset ottaessaan lainaa. Tämä sairas toiminta tervehtyy hyvin pian.

Jenkit harkitsevat jo vakavasti koron nostoa, ja Euroopan veturista kuuluu kummia: Saksan kahden suurimman pankin talous yskii pahasti. Ja EU on Saksan talutusnarussa, Suomi sen viimeisenä nipukkana.

Jos Siperia ei enää opeta, ehkä ainakin Kreikka.