Fasismi lumoaa, taas

Väinö Linnan Pohjantähdessä käydään sodan jälkeen yhden illan taistelu Suomen suunnasta. Vankilasta vapautunut kommunisti Siukola yrittää vallata uinuvan työväenyhdistys Riennon sosialidemokraateilta. Vastassa on kuitenkin kokenut Kivivuoren Janne, joka ei Siukolan ”salavasisti”-puheista säiky.

Riento jää äänestyksessä demareille ja kommunistit laittavat oman yhdistyksen vallankumouksensa työvälineeksi.

Jannesta tulee kunnallisneuvos ja nopean muutoksen hämmentämien isojen isäntien turva taistelussa kommunisteja vastaan.

Fasismi on palannut suomalaiseen arkeen 60 vuoden tauon jälkeen. Toiset puhuvat siitä vasta käsitteenä, toiset jo toimintana mutta täällä se näyttää taas olevan, pelottamassa ja lumoamassa. Ehkä leimaamassakin, Siukolan tavalla.

Professori Tarmo Kunnas käsitteli eurooppalaista fasismia erityisesti kulttuurin perspektiivistä kirjassaan Fasismin lumous pari vuotta sitten. Kunnas käyttää jo termin määrittelyyn paljon aikaa ja pyrkii erottamaan siitä natsismin ja paljon erilaisia ala-lajeja.

Yksi puoli fasistisia toimintoja yhdistää: ne ovat aatteiltaan kansallismielisiä, antidemokraattisia ja antiparlamentaarisia, pyrkivät eliminoimaan monipuoluejärjestelmän ja ihannoivat vahvaa johtajuutta.

Kunnas pitää määrittelyä haastavana, sillä fasismin ihanteet sopeutuvat erilaisiin kulttuuriympäristöihin. Suomessa ne voitiin liittää osaksi vahvaa kommunismin vastaista liikettä.

Fasismin kultakausi oli tietenkin sotien välinen aika, jolloin Italian ja Saksan esimerkkiä seurailtiin myös pohjoismaissa. Suomessa tässä aallossa kulkivat esimerkiksi Akateeminen Karjala-Seura, Lapuan liike ja sen seuraaja Isänmaallinen Kansanliike. Kunnaksen mielestä niitä voisi pitää myös ”maltillisina äärioikeistoliikkeinä”, sillä ne eivät tähdänneet poliittisen järjestelmän kumoamiseen – ohjelmatasolla. Höyrypäitä kyllä riitti joka lähtöön silloinkin.

Fasismin kasvualustaa oli miesten pettymys. Kunniakäsitykset ja päämäärät murtuivat ensimmäisessä maailmansodassa ja talous tarjosi mahdollisuuksia vain voittajille. Työväenluokkainen tausta ei ollut harvinaista: Mussolinikin aloitti sosialistina.

Häkellyttävää oli fasismin suosio älymystön ja kulttuurieliitin parissa, myös Suomessa. Arvoista tyhjä nuori mieli sai tästä helposti sisältöä ja elämäntehtävää.

Tutkija Oula Silvennoinen ei kainostele sanoa, että Suomessa oli ja on fasismia. Hänen mielestään fasismi toimi kansanvallan puitteissa niin meillä kuin muuallakin. Silvennoinen on kirjoittanut aivan tuoreen kirjan kahden tohtorikollegansa kanssa suomalaisesta fasismista.

Helsingin Sanomien haastattelussa Silvennoinen määrittelee fasismin väkivaltaan valmiiksi kansallismielisyydeksi. Ilmassa on hänen mielestään nytkin samaa suvaitsemattomuutta, johon vie vaatimus yhtenäisestä, puhtaasta ja vahvasta kansakunnasta.

Suomen mustapaitainen nuoriso on nykyään netissä ja siellä Silvennoinen on saanut virtuaalimuilutusta ”vasemmistosympatioistaan”. Luultavasti tässä kirjassa vähätellään Suomeen sotien välisenä aikana kohdistunutta kommunistien uhkaa mutta silloisten ”iikollien” väkivalta tuskin oli vain puolustusministeri Jussi Niinistön mainostamaa ”perinteiden ryydittämää hevosenleikkiä”.

Omakin – puuseppänä rauhallinen ja taitava - sukulaismieheni innostui näistä ajatuksista niin paljon, että riensi paikalliselle työväentalolle kettingillä varustautuneena kurittamaan kommunisteja. Linnareissuhan siitä tuli, niin kuin pitikin.

Fasismin tarina ei päättynyt Saksan ja Italian tappioon sodassa. Silvennoinen näkee fasismista viehättyneitä henkilöitä myös Suomen nykyisessä kansanvaltaisessa järjestelmässä. Nyt tietysti jää pohtimaan keitä hän tarkoittaa.

Minulla on omat epäilykseni. Silvennoisen mielestä suhtautumisemme maahanmuuttoon vie meitä kohti fasismia: kulttuurinen yksinvaltamme on uhattuna. Siltä näyttääkin, että islamisaatiolla pelottelu on ottanut kommunismin paikan politiikan uhkakuvien rakentelussa.

Kansanvallan puolustajien on oltava valppaina. Demokratiamme pohjana on vapaa tiedonvälitys ja suvaitsevaisuus. Niitä molempia kyseenalaistetaan tavalla, jota fasismin periaatteet ruokkivat.