Vihreä kansankoti

Mielipide

15.11.202101:00

Kolumni

Seppo Kääriäinen

Ruotsin tuleva pääministeri, työväenpuolueen puheenjohtaja Magdalena Andersson kertoi linjapuheessaan 5.11.2021 Ruotsin suunnaksi ”vihreä kansankoti”.

Ruotsi todistaa Anderssonin mukaan maailmalle, miten vihreillä hankkeilla luodaan kasvua ja työpaikkoja. Hän mainitsi esimerkkinä Pohjois- Ruotsin mittavat investoinnit.

Kansankoti - myös tunnussanana - on ollut Ruotsin politiikan iso linja satakunta vuotta. Pääministeri Per Albin Hansson kuvaili vuonna 1928 vaaleanpunaista ruotsalaista kansankotia: ”Hyvässä kodissa vallitsevat tasa-arvoisuus, toisista huolehtiminen, yhteistyö, avuliaisuus.” Tuon kiteytyksen pohjalta on rakennettu pohjoismainen hyvinvointivaltio.

Yli puoli miljoonaa suomalaista muutti aikoinaan työn perässä ruotsalaiseen kansankotiin. 1960- ja 1970- luku olivat vilkkaita muuttoaikoja. Ruotsissa oli töitä, Suomessa ei. Useimmat muuttajat jäivät sille reissulle.

Suomi rakensi omaa hyvinvointivaltiotaan Ruotsin mallin mukaisesti pari vuosikymmentä jäljessä. Valtion ote laajeni, maata teollistettiin, työmarkkina- ja etujärjestöt solmivat isoja sosiaalipaketteja, kansanterveys- ja peruskoululait säädettiin, kehitysaluepolitiikka pantiin jengoilleen, suunnittelufilosofia jylläsi, ja sosiaalidemokraattien ja keskustan punamultayhteistyö presidentti Kekkosen paimentamana kukoisti.

Hyvinvointivaltiolla ja - yhteiskunnalla on Suomessakin laaja poliittinen kannatus. Ei sitä kukaan sellaisenaan kyseenalaista. Sen sijaan huoltosuhde panee hyvinvointivaltion tiukoille: Suomen väkiluku alkaa laskea, lasten ja nuorten määrä vähenee, vanhemmat ikäluokat kasvavat. Huoltajia ja maksajia on vähemmän, huollettavia ja maksettavaa on enemmän.

Hyvinvointivaltion tulevaisuus riippuu yrittäjyydestä. Etenkin pienet yritykset muodostavat hyvinvointivaltion moottorin. Se luo uutta työtä ja uusia työpaikkoja nykyisten lisäksi.

Ruotsalaisen hyvinvointivaltion, kansankodin, rauhaa uhkaavat rikollisjengit. Aseväkivalta järkyttää turvallisuutta ja on Ruotsin suurimpia ongelmia. Niistä puhui väistyvä pääministeri Stefan Löfven, ja samaa ongelmaa pohti linjapuheessaan Magdalena Andersson.

Andersson kuvaili pelottavaa näköalaa: rikollisjengeillä on omat sääntönsä ja omat oikeusjärjestelmänsä - kansankodin sisällä. Jengirikollisuuden kimppuun on käyty rangaistuksia koventamalla ja poliisien määrää lisäämällä. Ei se ole riittänyt ongelman voittamiseen.

Ruotsalaispoliitikot viittaavat aseväkivallan yhteydessä maahanmuuton ongelmiin.

Vahvaan yhteiskuntaan uskova tuleva pääministeri puhuu selkeästi: maahanmuuttajien nuoret kouluun, vanhemmat töihin ja ruotsin kielen opiskeluun. Työ on kaiken perusta, sanoo Andersson. Ei se kuulosta uudelta, mutta pätevä se on Suomessakin.

Ruotsalainen kansankoti on tarjonnut Hanssonin ajoista lähtien sosiaalista turvallisuutta ja tasa-arvoa. Anderssonin ”vihreän kansankodin” rakentamisessa kysytään sosiaalisen tasa-arvoisuuden lisäksi vihreitä investointeja ja fyysistäkin turvallisuutta.

Ruotsin kansan- ja valtiontalous on vahva. Suomen talouden vahvistaminen vaatii väkeviä otteita niin nykyiseltä kuin tuleviltakin hallituksilta.

Yhtälö on yksinkertainen, pitää siitä tai ei: jos ei ole kannattavia yrityksiä ja jaksavia työntekijöitä, ei ole yhteistä hyvinvointiakaan.

Ekologinen uudelleenrakentaminen nojautuu runsaisiin uusiutuviin luonnonvaroihin. Tarvitsemme Ruotsin tapaan maakuntien voimavaroja hyödyntäviä vihreitä investointeja ja niitä tukevia infrastruktuuriratkaisuja.

Suomenkaan sisäinen turvallisuus ei pysy itsestään. Suomen tilannetta ei saa päästää sinne, missä Ruotsi paikoin on. Väkivaltarikollisuuden pesiytyminen on kyettävä ennaltaehkäisemään. Siinä onnistuminen vaatii kotien, koulujen ja viranomaisten yhteisiä ponnisteluja.

Kirjoittaja on ministeri

Suomen tilannetta ei saa päästää sinne, missä Ruotsi paikoin on.