Hirvieläinten nimistö on sekava

Ehdotuksia uusiksi nisäkäsnimiksi arvioi Juha Kairikko (MT 3.9.) ansioituneena metsästyksen käytännön asiantuntijana kärkevästi.

Mielestäni ”epävirallisen toimikunnan” (johon en ole kuulunut) ehdotukset ovat kuitenkin itse eläinlajien suhteen varsin hyvin perusteltuja. Esimerkiksi ”peura” on perinteisesti hyvinkin pohjoista perua (villipeura, poro, metsäpeura). Tätä lajistoa on vaikea yhdistää eteläisempiin oloihin sopeutuneisiin hirvieläinlajeihin, joten uudet valkohäntä- ja täpläkauris ovat aivan luontevia nimiä. Myös iso- ja rytökauris sopivat samasta syystä entisiä paremmin, eihän esimerkiksi nykyinen saksanhirvi ole meikäläisen hirven keskieurooppalainen muunnos.

Vertailun vuoksi voisi Eestin mainita esimerkillisen loogisesta nimistöstä. Siellä hirv merkitsee saksanhirveä (saksalaisittain Hirsch, meillä ehdotettu nimi isokauris), kun taas meidän hirvemme on paremminkin peuraan viittaava poder (poro on pohjapoder). Historialliset tiedot viittaavat suomalaisten alun perin nimittäneen nykyisen hirvemme pohjoisten salojen asukkaana luontevasti isoksi peuraksi.

Lieneekö hirvi-nimikin sitten väärinkäsitys tai ei, niin se nimi kestänee niin epäviralliset kuin viralliset nimistötoimikunnat. Eniten sekaannusta aiheuttaa nyt se, etteivät lainsäädännöstä vastaavat ota kantaa nimistöasian selvittämiseksi. Pyhitetäänkö vaikenemisella tarkoitus: ”laki ennen meitä syntynyt myös jälkehemme jää”?