Investointien ja lainarahan kanssa pitää olla jatkossa tarkempi − nämä asiat yhdistävät parhaiten pärjäävää neljäsosaa maatiloista

Investointeja suunniteltaessa tilan taloutta tulee tarkastella eri näkökulmista, muistutaa Samuli Juurakko.  Kuva: Johannes Tervo

Vuosien aikana Suomen maatalouden kannattavuus on heikentynyt tasaiseen tahtiin. Tämä suunta tuskin tulevaisuudessa muuttuu. On kuitenkin hyvä muistaa, että tilastoissa pelataan käytännössä aina keskiarvoilla, joihin vaikuttaa monenlaiset ääripäät.

Onkin todennäköistä, että taloudellisesti parhaiten pärjäävä neljännes pärjää tulevaisuudessa entistäkin paremmin. Loppujoukolla suunta saattaa olla toinen.

Vaikka sitä kuinka toivoisi, parhaaseen neljännekseen ei valitettavasti mahdu yhtään enempää kuin 25 % Suomen maatiloista.

Tätä parasta neljännestä yhdistää moni asia. Menestyneimmät viljelijät ovat joko itse erittäin ammattitaitoisia tai sitten he osaavat hyödyntää muiden osaamista päätöksenteossa ja myös muussa toiminnassa. Ennen kaikkea paras neljännes osaa tehdä päätöksiä talouden sallimissa rajoissa.

Jokaisen maatilayrittäjän pitää uskaltaa pohtia rehellisesti omia johtamistaitojaan, mutta yhtä lailla myös saatavilla olevan neuvonnan ja sparrauksen laatua. Vastuun kantaa nimittäin aina se, joka laittaa nimensä velkapaperiin.

Investointeja suunniteltaessa tilan taloutta tulee tarkastella eri näkökulmista. Tilastoissa tarkastellaan usein maatilojen kannattavuutta siten, että käyttökatteesta vähennetään poistot, korkokulut ja mahdollisesti oman pääoman korkovaatimus. Iso velkataakka näkyy toki korkeina rahoituskuluina, mutta silti kannattavuuden tunnusluvut eivät kuvaa todellista tilalla tapahtuvaa rahaliikennettä.

Maksuvalmiuden tarkastelussa huomio kiinnittyy poistojen ja laskennallisten korko- ja palkkavaatimusten sijaan lainojen lyhennyksiin, veroihin, särkymisen varaan sekä mahdollisesti yksityiskulutukseen.

Maksuvalmiuslaskelma kertoo lopulta sen, kykeneekö investoiva maatila selviytymään veloistaan.

Voi olla, että yrittäjätulo on komea ja tilan toiminta kannattavaa. Samanaikaisesti on mahdollista, että kassa on lujilla. Jos velkaa on paljon ja poistopohja syöty, korkea yrittäjätulo tarkoittaa usein kovaa verorasitusta.

Ja kun kassaa rasittaa moni asia samanaikaisesti, on hankintoja vaikea tehdä silloin, kun se olisi taloudellisesti järkevintä.

Tällöin sitä helposti ajattelee, että kunhan seuraavan kolmen vuoden osamaksut saadaan pois alta, tilanne helpottaa.

Ehkä, mutta tässä on myös tuhannen taalan paikka huijata itseään.

Pankkilainan mitoittaminen mahdollisimman pitkälle aikavälille voi kuulostaa kassan kannalta järkevältä ratkaisulta. Tällainen järjestely saattaa kuitenkin aiheuttaa uusia ongelmia, kun olemassa olevan lyhennysohjelman päälle tulee uusia rahoitustarpeita.

Korvausinvestointeja tulee eteen väistämättä. Koneet kuluvat käytössä ja niitä on hyvä varautua uusimaan säännöllisesti. Vahinko ei tule kello kaulassa eikä kylän ainut urakoitsija välttämättä tarjoa palveluitaan enää kolmen vuoden päästä.

Jos kohdalle osuu investointien suhteen pari kevyempää vuotta, todennäköisesti kohdalle osuu myöhemmin isompi investointirypäs. Jos taas investointeja ei aiota juurikaan tehdä, kasvaa huolto- ja korjauskulujen määrä vuosittain.

Kun koneiden hinnat ovat kovassa nousussa, saattaa pienempikin hankinta niellä jatkossa enemmän rahaa. Oman mausteensa kuvioon tuo myös korkojen nousu, mikä tekee osamaksulla hankituista koneista entistäkin kalliimpia.

Tulevaisuudessa koneiden pitäminen hyvässä kunnossa antaa pelivaraa niiden uusimistarpeeseen. Vaikka konemyyjät sanovat, että uudet koneet tehostavat työtä, tuulettavat ne myös lompakkoa varsin tehokkaasti.

Tilojen välillä onkin isoja eroja siinä, miten hyvin ja miten pitkään olemassa oleva konekalusto palvelee käytössä. Toissijaisiin töihin ei välttämättä tarvita yli sadan tonnin traktoria.

Koneet ovat tärkeä osa maatilan toimintaa, mutta niitä tulee hankkia lähtökohtaisesti vain tarpeeseen talouden reunaehtojen puitteissa. Sama sääntö pätee tietenkin mihin tahansa investointiin. Talouden raamit selviävät parhaiten huolellisesti laadittujen maksuvalmius- ja kannattavuuslaskelmien avulla.

Viljelijälle voi olla silmiä avaavaa huomata, miten esimerkiksi liian innokas poistotahti vaikuttaa tilan maksuvalmiuteen viiden vuoden päästä, kun pankin lisäksi maatilan rahoja tavoittelee nälkäinen verottaja.

Jos taas poistopohjaa on kulutettu maltillisesti ja toiminta on kannattavaa, voi esimerkiksi ikkunan alta myyntiin tulevan pellon ostaminen pankkilainalla olla mahdollista, vaikka maksuohjelma rasittaakin tilan taloutta pitkään.

Matka kohti parasta neljännestä alkaa siitä, että talouden tilannekuva otetaan tiloilla haltuun ja laskelmien sisältöä osataan tulkita.

Samuli Juurakko

Maatilojen taloudenhallinnan asiantuntija

WikliSoft Oy