LUMIKENGÄT VIEVÄT METSÄÄN

Lumikengillä liikkuja ei ole ladun vanki, mutta toisaalta porukassa rasitusta voi tasata kulkemalla samaan jälkeen. 

Lumikenkäily on oikea laji niille, jotka haluavat kulkea omia polkujaan. ”Lumikengillä pääsee samoihin paikkoihin, joihin kesällä pääsisin kävellen”, arvioi lajin parasta puolta Perttu Kattainen, nilsiäläisen Tahko Safarien opas. ”Tämä on vapaampaa kuin suksilla liikkuminen ja pääsee vaativampiinkin paikkoihin.”

Kenkäilyn mielekkyyttä lisää se, että sen rasitusta voi säädellä kelin, matkan, vauhdin ja reitin vaativuuden mukaan.

Kattainen on innokas erälajien kilpailija, talvisin on kaveriporukassa osallistuttu niin lumikenkäily- kuin umpihankivaelluksen kisoihin.

Tahko Safarien safariesimies Jani Koistinen pitää lajin helppoudesta: se sopii ohjelmapalveluksi kaikenikäisille, -kokoisille ja -kuntoisille. Samoin ulkomaalaisia ryhmiä voidaan viedä ulos metsän keskelle ilman, että tarvitaan hiihtotaitoja. Toisaalta kenkäily on myös kätevä yhdistää muihin ohjelmapalveluihin kuten moottorikelkkailuun, kun varusteet kulkevat helposti mukana.

”Tekniikan oppii jokainen, kun vain ajattelee kävelevänsä normaalisti. Jalkoja ei ole tarpeen nostella tarpeettoman korkealle eikä turhaan tarvitse kulkea jalat kovasti harallaan”, Koistinen opastaa.

”Ei tarvitse pelätä vaikka kenkien kehykset vähän osuisivat yhteen. Sillä jos kulkee jalat kovasti harallaan, se rasittaa tarpeettomasti lantion ja reisien lihaksia”, Kattainen jatkaa.

”Yleinen virhe meillä kanta-astujilla on, että askelletaan kanta edellä. Sen sijaan ajatus on hyvä kiinnittää varpaisiin. Alamäissä tasapainon pitoa helpottaa takanoja, joka on sitä reilumpi, mitä jyrkempää rinnettä kuljetaan.”

Lasten tai vähemmän kokeneen kaverin kanssa kannattaa lumikenkäretkellä laittaa kokeneemmat ensin peräkkäin samaan jälkeen, jolloin pienempikokoisen ja ensikertalaisenkin on kevyempi kulkea viimeisenä jo tallattua jälkeä.

Jani kannustaa vasta-alkajia kiinnittämään huomiota etenkin alamäkien tekniikkaan. Se helpottaa lihasten rasitusta, sillä lumikenkäily on kuitenkin selvästi kävelyä rasittavampi laji – joskin rasitusta voi hyvin säädellä vauhdin ja reitin vaativuuden mukaan.

Ylämäkiä noustessa kannattaa alamäkien tavoin ottaa suunta kohtisuoraan rinnettä vastaan, Kattainen näyttää. Nostetaan reippaasti polvea ja nojataan rinteen jyrkkyyden mukaan eteenpäin. Jyrkimmissä kohdissa isketään lumeen pelkkä kärki, jolloin kengillä ikään kuin kiivetään. Joissain malleissa voi kantapään alle kääntää nousuja helpottamaan takaraudan.

Lumikengillä onnistuu myös peruutus, kuten Safarien harjoittelija Heidi Räsänen osoittaa. Samoin sujuu täyskäännös paikallaan ja hyppääminen sekä juokseminen, jos taitojaan haluaa kehittää edelleen.

Itselleni vaikeinta lumikenkäilyssä on ollut uskaltaa nojata tarpeeksi taaksepäin alamäissä. Lumikenkä pitää pohjan piikkien ansiosta eikä juuri luista jyrkissäkään kohdissa. Ehdottoman tärkeää on myös pitää jalat kohtisuoraan rinteeseen nähden, sillä jyrkän rinteen sivuttain kulkeminen voi olla kohtalokasta nilkoille tai polville.

Kun alamäkien makuun pääsee, on huiman hauskaa hypätä. Kenkien lukot vain kannan takaa kiinni ja kunnon ponnistus puuteriin! Tätä ei tosin kannata tehdä ennen kuin lunta on reilusti, sillä hyppääminen ei ole turvallista, ellei tiedä laskeutuvansa pehmeään kasaan.

Lumikenkäily on lisännyt pikkuhiljaa suosiotaan, mikä on huomattu myös Tahko Safareissa. ”Ryhmät osaavat jo nykyisin kysyä tätä”, Koistinen kuvaa tilanteen muutosta parin vuoden takaiseen.

Retken voi suunnitella hyvin helpoksi parin tunnin kokeiluksi tai vaativaksi koko päivän minivaellukseksi, aivan ryhmän toiveiden mukaan. Nipasenvaaran huipulla sijaitseva kota on Tahko Safarien lumikenkäretkien vakiokohde. Siellä on hyvä pitää taukoa ja keitellä kahvit.

Tauon pitäminen on lumikengillä helpompaa kuin suksilla. Sauvat vain sivuun ja kantapään lukot kiinni, jos kengissä on siihen mahdollisuus. Lumikengät jalassa voi tepastaa nuotion ympärillä tai istahtaa kannon nokkaan.

Koistista, Kattaista ja Räsästä alkavat innostaa oikeat nuotiokahvit. Pari halkoa, vähän vuoluja puukolla ja hetkessä tuli rätisee kinokseen kaivetussa kuopassa.

Kattaisen mukaan ensikertalaiset kiittelevät retken jälkeen lumikenkäilyn tehokkuutta. ”Hiki tulee pintaan ja hymy huulille!”

Ja yllättävän moni alkaa kysellä lumikenkien hintoja, Koistinen lisää.

Keppijumppa sopii hyvin venyttelyksi lumikenkäretken oheen, kertoo Heidi Räsänen. Perttu Kattainen ja Jani Koistinen (oik.) myöntävät, että venytys on tarpeen.

Nousut ja laskut tehdään aina kohtisuoraan rinteeseen, koska se on helpompaa ja siten vältetään nilkka- tai polvivammat.

Peruutuksessa painetaan sauvan kärjellä kengän etu-

osaa. Sama tekniikka auttaa kääntymistä paikaltaan.

Alamäessä on olennaista astua varpaat edellä ja nojata taaksepäin.

Umpihankeen