Riistapolitiikan seurauksia tutkimassa omassa kylässä

Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan hirvikanta saattoi valtakunnallisesti ylittää viime talvena jopa 100 000 hirven talvikannan rajan. Määrä ylittää siis sinänsä epätarkoituksenmukaisen suureksi asetetun 65 000–89 000 hirven tavoitellun talvikannan.

Suupohjan tilanne Pohjanmaalla on vielä valtakunnan keskiarvoa katastrofaalisempi.

Kyseenalainen kunnia Väli-Suomen suurimmasta hirvikannasta tuli metsieni pääsijaintipaikan (Teuvan) länsinaapuriin Närpiöön, muun Suupohjan ollessa myös selvästi punaista aluetta kantatiheyskartoilla.

Olen kuullut, että Luonnonvarakeskuksen lukuja kyseenalaistetaan. Omakohtaisesti havaitsemani tosiasia kuitenkin on, että vuosikymmenen selvästi pahimmat hirvituhot syntyivät metsissäni kevät­talvella 2017. Paikoin hirvet söivät jopa normaalisti vieroksumiaan kuusia.

Olen havainnut, että lähes vuosittain on tullut jossain taimikossa arvopuustonkin yksittäissyöntejä noin viidellä prosentilla taimikoista. Tänä keväänä tilanne kääntyi pää­laelleen. Hirven koskemattomia taimikoita on nyt noin viisi prosenttia kokonaismäärästä.

Toisin sanoen 95 prosentilla mäntytaimikkoalasta on vähintään yksittäissyöntejä tai pahimmillaan satoja pysyvästi menetettyjä eli hirven rungosta katkaisemia taimia yhdellä taimikkokuviolla. Tämä oli tilanne alueen jokaisessa kylässä.

Kysymys ei ole siis aiempaan tapaan huonosta tuurista yksittäisellä metsikkökuviolla, vaan kauttaaltaan absoluuttisesti ylisuuren hirvikannan vaikutuksista, jotka näkyivät tuhoina kaikkialla.

On selvää, että tilanne ei voi jatkua näin, ja metsästäjien johtohenkilöt ovat ratkaisevassa asemassa aiheuttamansa tilanteen korjaamisessa.

Alueemme on saavuttanut kielteistä mainetta sillä, että siellä esiintyy välinpitämättömyyttä hakea hirvikannan kokoon nähden riittävästi kaato­lupia tuhojen välttämiseksi. Nyt tämän politiikan seuraukset ovat kaikkien nähtävillä.

Jokainen tunnustanee, että huippulaatuisen tukkimännyn kasvatus vientimarkkinoiden tarpeisiin on maamme talouden ja tulevien sukupolvien kannalta järkevintä metsänkäyttöä.

Kun metsästysmaita vuokrataan ilmaiseksi, kalliit panokset harrastustoiminnan tukemiseen rehumännyn kasvatuksen muodossa tuntuvat kohtuuttomalta ajatukselta. Merkittävä panostaminen teiden rakentamiseen ja niiden vapaaseen käyttöön pitäisi riittää.

Panostan vuosittain tuhansia euroja ja satoja työtunteja keskivertoa parempien taimikoiden aikaansaamiseksi ja vakiinnuttamiseksi. Hirvituhoriskit tiedostaen olen istuttanut myös köyhemmillä mailla huonommin tuottavaa kuusta.

Kevättalvisin olen valvonut taimikoita jopa ilmasta käsin, mutta tämä kevät pääsi yllättämään ikävästi. Kuusien hallatuhot pystyy sietämään, kun tietää, että luonnonilmiöille ei voi mitään. Sen sijaan euro­määräisesti viisinumeroiset hirvivahingot ovat turhauttavia, kun tiedostaa, että ne ovat osin paikallisten ihmisten tietoisten valintojen tulosta.

Ensi keväänä katastrofin jatko-osan välttämiseksi syksyn metsästyskausi on ratkaiseva hetki ryhtiliikkeelle nyt, kun ympäri Suomen on myönnetty enemmän ja toivottavasti myös riittävästi kaatolupia. Ilmaiset maanvuokrasopimukset eivät ole pelkkä etuoikeus, vaan ne tuovat mukanaan myös vastuuta ja moraalisia velvoitteita.

Osassa solmimistani sopimuksista on myös juridisia velvoitteita, mutta luotan kuitenkin yhä terveeseen harkintaan sen suhteen, että myönnetyt hirviluvat käytetään täysimääräisesti ja kaikki niin sanotut pankkiluvat otetaan käyttöön siellä, missä niille on metsä­tuhojen ennaltaehkäisemiseksi ilmiselvää tarvetta.

Tehokasta metsästys­syksyä metsästäjille, laadukkaita taimikoita metsänomistajille ja turvallisia autoilukilometrejä ihan kaikille!