Mistä huomisen ruuan­tuottajat?

Ennen nykyistä ammattiani opiskelin puutarhataloutta sekä työskentelin kaalitilalla ja puutarhalla apulaisena. Muut opiskelijat olivat pääsääntöisesti nuoria, joiden piti siirtyä hoitamaan esimerkiksi suvun peruna- tai marjatilaa.

”Luonnollinen jatkumo” näyttikin olevan ainoa tapa päästä alan pitkäaikaiseksi toimijaksi, ellei tilillä lojunut mieletöntä summaa rahaa uuden uran hankintoihin tai jos ei nainut opiskelijaa, jolla oli suvun puolesta ”loppuelämä pedattuna”.

Vaikka nuoremmilla opiskelijoilla oli ”kaikki valmiina”, moni jätti opinnot pian kesken. Vastoin perheen ja kotikylän kavereiden neuvoja, he hakeutuivat esimerkiksi media-alalle ja totesivat, etteivät aio koskaan muuttaa takaisin kotiin rankkojen töiden pariin.

Kuka tuottaa ruokamme tulevaisuudessa ja missä? Pandemian vuoksi kysymykset ovat entistä oleellisempia. Alan tilannetta kaunistellaan Maajussille morsian -ohjelman avulla.

Monet minua nuoremmat sukupolvi Y:n sekä sukupolvi Z:n edustajat ovat sokeita sille, mistä ruoka tulee. Heitä kiinnostaa teknologia ja some. He olettavat, että ”joku toinen, jollakin tapaa” turvaa syömingit.

Kuka paikkaa nykyisten maanviljelijöiden jättämän aukon tulevaisuudessa, jos yhteiskunta ei tarjoa nuorille parempia mahdollisuuksia jatkaa töitä ja käsien likaamiseen ei kannusteta?