Osuuspankki Viroon ja muita brändimokia

Arvokas brändi tarkoittaa miellyttävää mielikuvaa. Sellainen on vaikea rakentaa mutta helppo tuhota.

Luontainen vaatimattomuus on varmaan yksi syy, miksi hyvätkin suomalaisideat tai tuotteet ovat vain harvoin nousseet maineeseen maamme rajojen ulkopuolella.

Nokia teki siinä poikkeuksen.

Parhaimmillaan Nokia oli yksi maailman arvostetuimmista brändeistä. Sitä tosin pidettiin nimensä takia usein japanilaisena, mutta annetaan se anteeksi tyhmille ulkomaalaisille.

Nokian arvo sekä brändimarkkinoilla että pörssissä on sen jälkeen romahtanut. Kovan iskun brändille antoi toimitusjohtaja Stephen Elop, joka heti kättelyssä vertasi Nokiaa liekeissä olevaan öljynporauslauttaan.

Pahaa jälkeä teki myös Elopin heitto siitä, että Nokian puhelimien käyttöjärjestelmä on vanhentunut. Ymmärrettävästi se ei puskenut myyntiin vauhtia.

Tavallisten kuolevaisten parissa Nokianbrändiä rapautti se, että firman puhelimet, etenkään niiden akut, eivät kestäneet nuorilla liittymäsopimuskautta.

Ja takuu taas ei pääsääntöisesti kattanut ongelmaosia.

Tuore brändin murskaaja on OP-Pohjolan pääjohtaja Reijo Karhinen, joka uhkasi pankin siirtävän toimintojaan naapurimaihin, jos kiistelty rahoitusmarkkinavero tulee voimaan Suomessa.

Karhisen puheet herättivät ansaittua ihmetystä. Suunniteltu vero on prosentin kymmenesosan luokkaa, minkä ei pitäisi hetkauttaa pankkia.

Etenkin kun pankki on brändännyt itsensä hyvin isänmaalliseksi. Virallisen liturgian mukaan OP-Pohjolan juuret ovat syvällä suomalaisessa yhteiskunnassa, mikä heijastuu ryhmän arvoihin ja tapaan toimia.

Vastuullisuus on keskeinen osa ryhmän arvopohjaa ja strategiaa.

OP-Pohjolan omistaja-asiakas voi syystä kysyä, mitä vastuullisuutta osoittaa uhkaus kiertää veroja Viroon muuttamalla.

Toinen tuore brändin pilaaja on kokoomus. Sen nousu maan suurimman puolueen paikalle pohjaa pitkäjänteiseen ja maltilliseen toimintaan, jolla puolue on hakeutunut poliittisen keskustan tuntumaan.

Perinteisten yrittäjien ja kylän suurimpien maatilojen lisäksi se on imenyt kannatusta valkokaulustyöläisten ja trendejä seuraavien nuorten parista.

Onpa se kampanjoinut itseään työväenpuolueenakin.

Kokoomuksen puoluevaltuusto pisti tuolle pehmoilulle pisteen. Äärimmäisen huonosti valitulla ajoituksella puolue ilmoitti haluavansa kiristää sairauslomakäytäntöjä.

Kokoomuksen vanhoja tavoitteita mukaileva ehdotus nosti myrskyn, joka tuskin tyyntyy ennen kunnallisvaaleja. Työväkeä puolueen on turha vähään aikaan kosiskella.

Mutta pisteet silti kokoomukselle. Olisi hienoa, jos se uskaltaisi rakentaa oikeasti oikeistolaisen brändin itselleen.

Totuus on, että valtapuolueen on saatava keskiluokan äänet.

Siksi muut puolueet kiertävät vastaavia kysymyksiä kuin kissa kuumaa puuroa. Niihin otetaan kantaa vasta vaalien jälkeen, jos silloinkaan. Keskiluokan kosiskelu on hionut puolueiden ohjelmista särmät turhankin tarkasti pois.

Kaavan rikkomiseen ovat pystyneet vain perussuomalaiset, joiden menestys perustuu mekastukseen, joka pitää nukkuvat äänestäjät hereillä.

Sitä epävarmempaa ja työläämmin ylläpidettävää kannatuspohjaa saa hakea.