Mikä meitä vaivaa?

Luonnonvarakeskuksen julkis­tettua uuden tutkimuksen, jonka mukaan hiilinielut ovat luultua suurempia ja metsiä voidaankin hakata aiempaa enemmän, aukesivat ihmisten sanalliset arkut jälleen.

”Maksettu tutkimus.”

”Milloin kansa tajuaa, että nämä järjestöt vievät heitä minne haluavat?”

Sama toistui hieman aikaisemmin HK Scanin eläin­kuljetuskohussa. Yhtiö julkaisi videomateriaalin ja eläinlääkäreiden lausunnot siitä, miten sikakuorman purku oli todellisuudessa sujunut.

Videolla näkyi rauhallisia, ympäristöään tutkivia sikoja. Niistä ei nähnyt, että siat olisivat saaneet osakseen niin väkivaltaista kohtelua, mitä ohikulkija Facebook-päivityksessään kuvaili.

Videon julkaiseminen ei ollutkaan yleisön mielestä oikein. Aikaleima ei täsmää. Siat eivät ole samoja. Tekemällä tehty.

Se, että yhden ohikulkijan sana painaa ihmisten vaaka­kupissa enemmän kuin yrityksen julkaisema video, on mielestäni kummallista. Yrityskö on ainoa, joka tässä maailmassa voi valehdella?

Mikä on ajanut meidät tähän tilanteeseen, jossa uskotaan eniten omaa ajatusta tukevaa tahoa, eikä sitä, joka asiasta tietää parhaiten?

Maailmantuska on muodissa. Vihdoin on herätty siihen, että tällä sinivihreällä pallolla asiat ovat oikeasti aika huonosti ja se on meidän syytä.

Omatunto kolkuttaa. ­Ympäristöteot muuttuvat aneiksi: saan lentomatkailu­syntini anteeksi jättämällä pois punaisen lihan.

Etsitään syyllistä siihen, että maailman tilanne on pielessä. Helpompaa on osoittaa sormella, kuin myöntää, että yhdessä tähän samaan veneeseen käveltiin.

Omaa ideologiaa ja ajatusmaailmaa tukevasta ajatuksesta pidetään kiinni kynsin hampain.

Väärässä olemisen myöntä­minen on vaikeaa. Kun siihen lisätään se, että on jo pidempään uskonut virheelliseen tietoon, ihminen joutuu suunniltaan.

Se saa epäilemään tutki­joiden tarkoituksia ja yritysten etiikkaa.

Tavallinen tallaaja harvoin selvittää raflaavia uutisia eläinten oikeuksista tai ympäristöstä jakavien tahojen etiikkaa tai todellista tarkoitusperää.

Yläasteen yhteiskuntaopin tunnilla opetettiin, miten medialla on valtaa. Vasta viime vuosina se on iskeytynyt kunnolla tajuntaani. Liekö vaikutus sillä, että siirryin traktorin hytistä media-alalle.

Se, miten, milloin ja miksi asioista uutisoidaan, vaikuttaa suuresti ihmisten käsityksiin ja asenteisiin. Varsinkin sosiaalisen median aikana tieto leviää nopeasti, eikä kiireisellä lukijalla ole aikaa selvittää asian todellisia taustoja.

Käsi pystyyn virheen merkiksi, olen itsekin tähän syyllistynyt. Ypäjän Hevos­opiston suomenhevosuutinen sai vereni kiehumaan niin nopeasti, etten punaista nähdessäni tajunnutkaan, että kyseessä voisi olla väärinkäsitys, ehkä jopa tarkoituksen­hakuinen sellainen.

Nyt en enää saa ensimmäistä kirjoittamaani juttua tekemättömäksi tai sosiaalisessa mediassa jakamattomaksi.

Mikään oikaisu tai jälkeenpäin kirjoitettu, asian oikean laidan kertova juttu ei saanut osakseen yhtä laajaa huomiota kuin alkuperäinen. Virhe ehti tapahtua, ja totuus kuulostaa selittelyltä.

Kun tietoa on jatkuvasti tarjolla, ei pieni ihminen pysy mitenkään kärryillä siitä, mikä totuus onkaan. Eri kulmasta katsottuna asia näyttää hyvin erilaiselta ja totuus onkin yleensä jossain puolivälissä.

Kolikon kääntäminen on harvoin helppoa, mutta valveutuneelle somettajalle sitäkin tärkeämpää.