Metsityssuunnitelman lisäksi kunnianhimoa

Maaseudun Tulevaisuuden pääkirjoituksessa (MT 21.11.) epäiltiin, että emme olisi ymmärtäneet metsitysohjelman merkitystä hiilensidonnan kannalta. Päinvastoin, olemme vilpittömän iloisia pääministerin konkreettisesta avauksesta hiilinielujen kasvattamiseksi.

Metsittäminen ei ratkaise kuitenkaan yksinään ongelmiamme. Meidän on sidottava hiiltä metsien lisäksi maahan, soihin ja peltoihin, kun tavoittelemme hiilineutraaliutta jo 2030-luvun aikana.

Hiilensidonta ja biodiversiteetin lisääminen eivät sulje toisiaan pois. Kunnianhimoisten päästötavoitteiden lisäksi tarvitsemme sekä uuden metsän istuttamista että jo olemassa olevien luonnonmetsien suojelua.

Etenkin soiden rooli pitkäaikaisina hiilinieluina on kiistaton. Esitimmekin, että soiden suojelualueen verkostoa on laajennettava merkittävästi lisäämällä suojelun piiriin valtakunnallisesti arvokkaita suoalueita.

Maastamme löytyy varmasti hehtaareittain metsitettäviä alueita, jotka on poistettu muusta käytöstä. Lisäksi hiilensidonnan kannalta on oleellista, että hakataanko puu sellu- vai tukkipuuna.

Kyseinen fakta huomioiden olisi oleellista harkita kannustimia, jotta metsät voisivat kasvaa pidempään. Lisäksi Metso- ohjelman laajentamisen mahdollisuuksien kartoittaminen on aloitettava seuraavalla hallituskaudella.

Hankkeelle on laaja tuki, sillä ympäristöministeriön tutkimuksen mukaan noin 80 prosenttia suomalaisista kokee luonnon monimuotoisuuden turvaamisen yhteiskuntamme keskeiseksi tehtäväksi.

Suomalaiset metsätalouden toimijat suoriutuvat kansainvälisissä vertailuissa esimerkillisesti kestävän metsän kasvatuksen saralla. Emme voi kuitenkaan tyytyä vain ensimmäiseltä oksalta löytyvään ratkaisuun, vaan meidän on kurotettava korkeimpiin latvoihin.