Arvosatoa metsästä

Tuli tuossa seurattua metsä­savottaa lähempää. Moto humisteli tiheässä metsässä kuin sukkasillaan, ja kuski lämpimässä hytissä ohjasi konettaan oikeiden puitten kimppuun.

Työ käy laatuun. Suomalainen huipputekniikka pelaa ja puut läjittyvät kuin huomaamatta, eri lajitteet eri kasoihin. Jätettyihin puihin ei jää mitään jälkiä kuin ei metsäänkään ajouria tai muita rypemisen jälkiä.

Puupinot ilmantuvat kuin itsekseen tienvarteen, josta niihin taas tarttuu tukeva koura, ja tavara toimitetaan lähimmälle tehtaalle sovittuna aikana.

Ihmeellistä tässä on se, että metsää ei edes huomaa hakatuksi. Metsä kyllä tykkää hakkuusta, saa enemmän valoa ja kasvaa paremmin.

Tuntuu kummalliselta, että tätä suomalaisten hyvinvoinnille välttämätöntä sadonkorjuuta pitää tehdä korvat luimussa. Onko kukaan yön aikana sabotoinut koneita, ei kai vain kukaan ole telojen alla työtä tehdessä?

Metsien hakkuusta, ammattimaisesta oikein suoritetusta hoitamisesta tehdään rikollista toimintaa – Yle etunenässä. Milloin viimeksi hakkuu ja hoito­töitä on esitelty aikanaan sitä varten olleessa metsä­radiossa? Siitäkin ohjelmasta on tullut lähes terroristinen suojeluohjelma.

Suomalaisen metsänhoidon ja puidenkorjauksen tulos on koko taloutemme tukijalka. Se ansaitsisi oikeaa kohtelua, nuorten kunnioitusta hyvällä tavalla ja heidän hakeutumistaan metsäalan koulutukseen.

Miksi puuta pitää korjata korvat luimussa?