Nuoriso pilalla taas

Nykynuori ei halua äänestää vaaleissa eikä toimia järjestöissä. Nuorta eivät kiinnosta poliittiset aatteet tai ideologiat. Niiden sijaan nykynuori arvostaa vaikuttamisessa yksilöllisyyttä.

Näin uutisoitiin viime viikolla julkaistua nuorisobarometria. Barometri mittaa 15–29-vuotiaiden suhtautumista yhteiskuntaan ja vaikuttamiseen.

Nuorten passiivisuus on hyvä uutinen monelle itseään aikuisena pitävälle. Siitä saa hyvän syyn korjailla rupsahtanutta itsetuntoaan – nuorison paheksuminen piristää paatuneenkin mielen.

Yhteiskunnallinen passiivisuus on nuorten synneistä pienimpiä. Lisäksi nuoret eivät osaa käyttäytyä, eivät kunnioita aikuisia, verovaroilla kustannetun opiskelun sijaan häiriköivät, eivät kanna vastuuta, juovat, tupakoivat ja vieläpä lopulta syrjäytyvät.

Kelvottoman nuorison moittimisessa kyse on sukupolvien perinteestä ja ikiaikaisesta nautintaoikeudesta. Nuoriso on pilalla sukupolvesta toiseen. Tutkimukset – tai ainakin niiden tulkinnat – sen todistavat.

Mutta palataan barometriin . Mainostetun passiivisuuden takaa löytyy nuoriso, jonka mielestä äänestäminen ja järjestöissä toimiminen ovat tehokkain tapa vaikuttaa asioihin. Yhteisen hyvän edistäminen, sosiaalisuus ja hauskanpito houkuttelevat osallistumaan.

Kuulostaa pelottavan perinteiseltä. Ovatko ne haastatelleet vain MTK:n maaseutunuoria?

Viidennes nuorista ei osaa mainita asiaa, jonka puolesta haluaisi yhteiskuntaan vaikuttaa. Paitsi passiivisuudesta, tämä voi kertoa myös, että heidän mielestään kaikki on ihan ok. Mitä kyselette!?

Barometrin mukaan nuorilla on vahva luottamus poliittiseen järjestelmään. He eivät välttämättä innostu vaikuttamaan, mutta arvostavat perinteisiä vaikuttamisen muotoja.

Muistan hämärästi, että 15-vuotiasta saattaa kiinnostaa enemmän jokin muu kuin julkisen talouden kestävyysvaje. Aikuiset, jotka paheksuvat, ettei nuoria kiinnosta tulla äänestämään aikuisten itsensä tekemistä ongelmista, voivat vaikuttaa nuorista vähän kummallisilta.

Kaikki arvo huolestumiselle , mutta lapsiperheiden olohuoneiden lattioilla ja opiskelijabileissä konttailee luultavasti jälleen kerran maailman paras nuoriso. Tulevaisuudessa kaikki on paremmin, kuten tähänkin asti.

Nuoriso ei innostu anarkiasta. Se tulee valtaamaan ajallaan yritykset, järjestöt ja puolueet.

Tennarit tai verkkosukat ovat tulevaisuuden ministeripukeutumisessa kevyttä kamaa. Monella yritysjohdon kiintiömiehellä on poninhäntä, mutta niitä lösöpöksyjä voisi silti välttää.

Valtion verotulojen kannalta ongelma voi olla siinä, etteivät nykynuoret juuri polta eivätkä juo. Katujen humalaiset sekä puoliammattimaiset viinatrokarit ovat keski-ikäisiä, eläkeläisiä tai molempia.

Nuoret osaavat myös käyttäytyä. Kokeilkaapa joskus olla nuorelle ystävällinen.

Itseä melkein hävettää , miten osaavaa ja kansainvälistä nykynuoriso on. Ne puhuvat kielillä ja ovat yhteydessä kavereihinsa eri puolilla maapalloa. Matkustavatkin.

Mutta vanhassa vara parempi. Nuoruus on vaiva, jonka aika parantaa. Sen jälkeen tulee entisten nuorten vuoro paheksua seuraavaa nuorisoa.