Historian arvo syytä nähdä

Mielipide

1.7.201602:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Brittien EU-ero, valtava Eurooppaan suuntautuva pakolaisaalto tai Venäjän toimet Ukrainassa ovat tämän hetken suurimpia poliittisia murroksia Euroopassa. Ne kuohuttavat mieliä, aiheuttavat muutoksia valtioiden ja yksityisten ihmisten elämään ja vaikuttavat edellytyksiin, joilla kansallisvaltiot ja niiden kansalaiset arkeaan elävät.

Mikään näistä murroksista ei tapahdu sattumalta. Vaikka maailma tuntuu välillä kaoottiselta, siihen on usein syynsä. Niitä selvittämällä on mahdollista ratkaista ongelmia tai ainakin ymmärtää ne reunaehdot, joilla hankalia tilanteita olisi mahdollista lähteä ratkaisemaan.

Avain ymmärtämiseen on historia. Vaikka ymmärryksen tarve on tällä hetkellä poikkeuksellisen suuri, Suomessa ajetaan läpi kokeilua, jossa historian opetusta lukioissa vähennettäisiin rajusti.

Venäjällä historiaa on käytetty sumeilematta uuden kansallisen ajattelun käyttövoimana. Menetelmä ei ole uusi. Historian tulkintoja vääristämällä tai vinosti painottamalla on viety läpi suuria yhteiskunnallisia muutoksia ja myös vääryyksiä. Aivan virheettömiä tässä suhteessa eivät ole myöskään Yhdysvaltain presidentiksi pyrkivän Donald Trumpin tai brittien EU-eroa ajaneiden aktivistien tulkinnat yhteiskunnallisesta tilanteesta ja siihen johtaneista syistä.

Vaikka historia tieteenä sisältää aina tulkintoja, siihen perehtyneiden tutkijoiden yhteisö on pystynyt luomaan arvokasta rakennusainetta menneisyyden ja nykyhetken ymmärrykselle. Osa faktoista on luonnontieteiden tavoin kiistattomia. Myös tulkintojen perusteluista on pääosin saavutettavissa riittävä konsensus. Historia monella tavalla perustelee nykyisyyden riippumatta siitä, onko tulos hyvä vai ei. Tätä tulosta on sitten demokratian avulla mahdollisuus yrittää muokata paremmaksi.

Suomessa käytiin keväällä laaja keskustelu historian merkityksestä. Oppiaine säilyi lukioissa pakollisena. Tosin yksi neljästä kurssista muuttui vapaaehtoiseksi. Opetusministeriö kuitenkin käynnisti ministeri Sanni Grahn-Laasosen johdolla kokeilun, jolla 50 lukiossa oli tarkoitus siirtyä historiattomaan aikaan. Tavoitteena oli se, että ainoastaan äidinkieli, matematiikka ja englanti säilyisivät pakollisina aineina.

Lopulta kokeiluun lähti vain 25 lukiota. Historian harrastajien lisäksi kriitikoita on myös muiden reaaliaineiden puolustajissa. Kokeilun on määrä olla kolmivuotinen. Vielä tällä hetkellä on epäselvää, millä tavalla sen tulokset arvioidaan. Tärkeää on kuitenkin, että arviointi tapahtuu avoimesti ja reilusti koko yhteiskunnan etu huomioon ottaen.

Kokeilun takana on nähty elinkeinoelämän halu muokata lukiosta bisneslähtöisempää. Aivan aukoton tämäkään tuki ei ole. Myös viime kuukausien poliittisessa keskustelussa historia on noussut aivan uuteen arvoon. Muun muassa taannoisessa presidentti Sauli Niinistön isännöimässä Kultaranta-keskusteluissa historia oli käsin kosketeltavissa useissa turvallisuutta ja kansainvälistä politiikkaa käsitelleissä puheenvuoroissa. Historialla on tällä hetkellä suuri arvo. Myös se olisi syytä nähdä ja tunnustaa.