Tavallinen ihminen ei sotaa aloita
Olisi mukava, jos maailman johtajat olisivat käytökseltään vähemmän lapsellisia. Ei aikuinen ihminen kasaa väkivallan koneistoa heikomman uhaksi. Ei aikuinen ihminen aiheuta tahallaan toisille epävarmuutta ja kylvä eripuraa sinne missä näkee ystävyyttä.
Eikä aikuinen ihminen syö demokratian pohjaa omaksi edukseen.
Ylipäätään aikuinen ihminen osaa ajatella muutakin kuin itseään tai omaa valtaansa.
Näin ei kuitenkaan ole maailman johtajien kohdalla ja seurauksena esimerkiksi Ukraina-parka odottaa syyttömänä sotaa omalla alueellaan.
Suurin virhe ja tyhmyys minkä maan johtaja voi tehdä, on aloittaa tai viedä kansa sotaan.
Tavallinen ihminen ei aloita sotaa. Sodan aloittaa aina johtaja, joka on menettänyt kosketuksen todellisuuteen ja oman kansan etuun.
Tavallinen ihminen on kyllä usein valmis sotaan. Minäkin olisin, jos olisi pakko, kotimaa uhattuna, nurkkaan ajettuna.
Sodan ajatus voi joskus tuntua hyvältä, väkivalta voi tuntua kätevältä ratkaisulta. Mutta silloin voi ajatella sodan rikkomia perheitä ja pieniä lapsia odottamassa isää tai äitiä kotiin. Yleensä tavallinen ihminen tyyntyy ja pidättyy väkivallasta kun pysähtyy hetkeksi miettimään.
Johtajien tehtävä on suojella tavallisia ihmisiä sodalta. Siinä EU:n johtajat ovat toimineet ansiokkaasti ja sota on pysynyt pitkään poissa Euroopasta. Myös Suomen johtajat varmaankin ajattelivat vähän sotaa ja rauhaa unioniin liittymisen aikaan. Suomella on selkeä porukka kenen kanssa luistella suurvaltojen paineessa. Suomi ei ole yksin.
Suomen johtajien puheita on hienoa kuunnella. Järki ja maltti voittavat turvallisuuspolitiikassa muualla politiikassa vallitsevan tyhjän suunsoiton. Sen tyylin soisi leviävän.
Aivan kaikki Suomessakaan eivät asian vakavuutta ymmärrä, vaan jotkut ihailevat Vladimir Putinin vahvaa johtoa ja voimaa. Jos he luulevat Putinin toimivan tavallisen venäläisen eduksi, voin kertoa, ettei toimi.
Tyytyväisenä seurasin, että Venäjälle kumartelulla on seurauksia, kun Mika Niikko erosi ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan paikalta.
Minun linjani Venäjään on selkeä: normaali ihmisten välinen kanssakäynti ja ajatustenvaihto sekä kansakuntien ystävällisessä hengessä harjoitettu yhteydenpito = hyvä.
Tällä on Suomessa pitkät perinteet, mutta suunta on hyytymään päin. Korona on korostanut etääntymistä itänaapurista ja sen hellitettyä suosittelen matkustamaan mahdollisimman paljon kiinnostavalla Venäjän-maalla.
Veljeily Venäjän oligarkki-vallan ja flirtti Putinin tai nettitrollien kanssa = huono.
Natoon liittymistä en kannata. Tällä hetkellä. Suomen linja pitää ovi auki on hyvä. Sitä paitsi Nato voi lopulta mennä suhkuksi, jos Donald Trump tai hänen kaltaisensa pääsee valtaan Yhdysvalloissa. Suomessa pitää puolustusmielessä alkaa miettiä USA-riskiä. Ja on varmaan mietittykin, joskaan ei juuri julkisuudessa.
Kannatan kaikenlaista yhteistyötä Ruotsin kanssa. Ruotsi on kuin läheinen sukulainen, erilainen, mutta kuitenkin samanlainen.
Rauhan aikaan kiivaskin kiistakumppani, kriisin aikaan yhteisten etujen yhdistämä veli. Ruotsi ei myöskään pääse rinnalta karkuun.
Ennen kaikkea kannatan rauhaa. Sotaa syvempää tyhmyyttä ei ole.
Kirjoittaja on MT:n uutispäällikkö.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

