Hamppuöljystä hyvinvointia

Viljelijät Mirja ja Tapio Suominen ja Hyötyhamppu-hankkeen vetäjä Noora Norokytö tutkivat Suomisten öljyhamppukasvuston kuntoa. Ei ole rikkoja. Kuva: Jaana Kankaanpää 

Voi, miten kaviot ja sorkat kiilsivätkään, kun hamppua söivät”, maanviljelijä ja kotieläintilan emäntä Mirja Suominen vakuuttaa. Mirja ja Tauno Suomisen pitämän Kanniston tilan hevoset, lampaat ja vuohet ovat aiemmin puputtaneet öljyhampun puristamisesta ylijäänyttä, pelletöityä massaa lisärehuna, jota eläintenpitäjä kehuu vuolaasti.

Vaan elikoiden hamppukupit kolisivat jo viime vuonna tyhjyyttään, sillä hamppurehua ei ole saatavana. Suominen osti pelletöityä hamppurehua öljyhamppujalostajalta, joka ei suuren kysynnän vuoksi ennätä enää palvella eläinasiakkaita lainkaan. Kaikki puristettu öljy ja myös ylijäämämassa menee jauheena ihmisille.

”Sen vuoksi tartuimme ilolla tilaisuuteen kokeilla öljyhampun viljelyä omilla pelloillamme. Olemme myös avoimia kaikelle uudelle, ja meille tämä on täysin uutta”, Mirja Suominen kertoo syistä lähteä mukaan Noora Norokydön luotsaamaan hyötyhamppuhankkeeseen.

Ympäristösuunnittelijaksi valmistunut Noora Norokytö pureutui Turun ammattikorkeakoululle tekemässään lopputyössä hampunviljelyn haasteisiin Suomessa. Samaan aikaan valmisteltu hankehakemus poiki kolmivuotisen hyötyhamppuhankkeen, jolle heltisi EU:n Leader-rahastosta 150 000 euron tuki. Hankealueena on Varsinais-Suomen Jokivarsikumppaneiden toiminta-alue.

Hankkeen puitteissa toimivat viljelijät luovuttavat peltonsa hampunviljelyyn. Hanke ostaa siemenet ja maksaa viljely- ja sadonkorjuu-urakasta korvauksen. Hanke saa sadon ja antaa materiaalin jalostettavaksi alueen yrittäjille.

”Parhaillaan on haussa yhteistyökumppaneita jalostajiksi. Kotimaiselle elintarvikehampulle on kova kysyntä”, Noora Norokytö sanoo.

Hampunviljely, erityisesti öljyhampun, kiinnostaa monia uusia viljelijöitä. Kuten kuituhamppujalostaja Juha Mäkipelkola vuosia sitten, myös uudet öljyhampunviljelijät ovat tuntemattoman edessä. Tietoa hampun viljelytekniikoista ei ole aivan helposti ja kootusti saatavilla. Paljonko kasvia on lannoitettava? Minkälaisella maalla se menestyy? Millaiset koneet tarvitaan sadonkorjuuseen ja mitä kaikkea sadosta voisi tehdä? Kenelle sen myyn?

”Monesta muusta viljakasvista on ihan yleisesti tarjolla olevaa tutkimustietoa ja viljelyoppaita. Hampulla sellaista ei vielä ole”, Noora Norokytö sanoo.

Jotkut kritisoivat Hyötyhamppu-hanketta siitä, että se lähtee keksimään pyörää uudelleen. Hamppua on kyllä tutkittu, Suomessakin, ja kokemusperäistä tietoa on sitäkin. Norokytö huomauttaa, että kaikki olemassaoleva tieto hyödynnetään hankkeessa.

”Hamppututkijoiden ja -tietäjien kanssa tehdään toki yhteistyötä.” Esimerkiksi Finola-hampun kehittäjä James Callaway ja hamppuprojekteja pitkään vetänyt kasvintuotantoagrologi Jari Luokkakallio ovat avittaneet hanketta tietämyksellään. Tieto on tarkoitus koota viljely- ja yritysoppaiksi.

”Tärkeää on myös saada uusia jalostajia niin öljyhampulle kuin kuidullekin ja luoda viljelijöistä ja jalostajista verkosto”, Norokytö toteaa. ”Yhteistyön ja verkoston puute hidastaa alan kehittymistä tässä vaiheessa. Tavoitteena on myös nostaa hampun hyödyt yleiseen tietoisuuteen aina päättäjille asti.”

Tänä vuonna hankepeltoja on kahden hehtaarin alalla, toinen tavanomaista ja toinen luomua. Molemmat kasvavat öljyhamppua, sillä se on tuotteistettavissa kuituhamppua vähemmin resurssein. Laiteinvestoinnit ovat aivan toista luokkaa kylmäpuristetulle hampunsiemenelle kuin hamppukuidun jalostamiselle.

”Parhaat terveyshyödyt hampunsiemenestä saa sellaisenaan. Itse käytän kuorimatonta hampunsiementä ruuanlaitossa. Öljyä nautin lusikallisen päivässä sellaisenaan”, Noora Norokytö sanoo.