Jäikö tammikuun susijahdista kertomatta totuus?

Yleisen turvallisuuden takaamiseksi, pihasusien pelottelemiseksi ja niiden ihmisarkuuden palauttamiseksi luvallisessa jahdissa Pöytyällä Varsinais-Suomessa operoineet jahtimiehet saivat tuta valtamedian ja internetin raa’an maailman.

Oli tapahtunut jotain sanoin kuvaamattoman kauheaa ja julmaa! Lähes ihmismäisen hahmon saanut pantasusi oli ammuttu laillisen jahdin tuloksena ylimääräisenä, mutta inhimillisen erehdyksen seurauksena.

Jahdissa tapahtunutta vahinkoa lähdettiin heti tuomitsemaan ja tutkintaan pyrittiin vaikuttamaan voimakkaasti kannanotoilla, aina ministeriä myöden. Asiattomilla artikkeleilla mässäilleet valtalehdet saivat asian näyttämään todellisuutta pahemmalta.

Onneksi asiaa käsittelivät myös paikallislehdet, joiden lukijakuntaa susien aiheuttamat ongelmat koskettivatkin.

Siniristilippumme päällä aikoinaan alastomana istunut kirjailija yritti kai vauhdittaa kirjamyyntiään, kun kommentoi lehdistössä jahtia jopa irstaaksi toiminnaksi. Kuolleen suden kuvatusta kannettiin havuseppeleessä oikein saattueessa pitkin Helsingin katuja.

Todellisuudessa havujen keskellä lymyilikin pihavierailuja tehnyt ja Varsinais-Suomea vuosia piinannut naarassusi. Vai oliko kyseessä sittenkin koirasusi? Naaras, jonka Rktl:n toimesta pannoitettu emä, Ursana paremmin tunnettu yli 30 koiran tappaja, oli kouluttanut myös jälkikasvunsa pihavierailuihin.

Ursan ja ammutun pantasuden suoran jälkeläisyhteyden on vahvistanut myös Rktl. Miten Ursan jälkeläinen on tänne asti tullut, onkin sitten eri juttu – siirtoistutuksista puhutaan jo faktojen kera.

Luontoliiton susityöryhmä lähetti pian jahdin jälkeen avoimen kirjeen Riistakeskukselle. Siinä moitittiin kovin sanoin jahdin johtoa ja osallistuneita metsästäjiä. Jahtimiehet kuvailtiin, karrikoiden, verenhimoisiksi, sokeiksi ja organisoimattomaksi joukkioksi, jota ei saisi päästää lähellekään sutta.

Perusteellisen tutkinnan lopputuloksen tultua julki kyseinen taho ei ollut halukas korjaamaan asiavirheitään jahdista. Asiantuntevana esiintyvänä yhdistyksenä heidän metodinaan oli nopea ja perusteellinen propagandistinen tuomitseminen, faktoista välittämättä.

Tavoilleen uskollisina samaisen tahon jäsenet tyrmäsivät myös tutkinnan ja syyttäjän päätöksen tuoreeltaan kesäkuussa.

Syyttämättä jättäminen nähtiin lähes vitsinä tai ainakin totaalisena vääryytenä. Ainut oikea tuomio olisi ollut, uskomatonta kyllä, aseet pois kaikilta, ampuja ja jahdin organisaattorit vankilaan! Törkeän metsästysrikoksen kriteeri olisi saanut näin aivan uuden tulkinnan.

Suomalaiselle ääriaineistolle on nykypäivänä tullut näemmä tavaksi, julkisesti ja voimakkaasti, epäillä ja tuomita oikeuslaitoksemme oikeudenmukaisuutta ja näin pyrkiä lain yläpuolelle.

Jahtiin johtaneita, lauman tekemiä pihavierailuja oli kyseiseltä aamulta useita. Niistä lähimmät olivat vain kuuden metrin päässä talon portailta. Luvan kriteerit täyttyivät tältä osin hyvinkin.

Pantasutta ei ollut erikseen kielletty ampumasta, joskin sen ampumista tuli välttää. Panta oli todellakin vaikeasti havaittavissa lumisen ja pörröturkkisen pedon kaulalla. Haavoittunut eläin tuli jo lainkin mukaan lopettaa, joten siltäkään osin jahdissa ei tapahtunut virhettä.

Edellä mainitut seikat mahdollistivat epäsuotuisan lopputuloksen, mutta muita jahdin tiimoilta esitettyjä väittämiä pitää myös korjata.

Radioliikennettä todellakin häirittiin jahtialueen ulkopuolelta ja se tapahtui kanavalle syötetyn jatkuvan kantoaallon avulla. Laillisen jahdin häirintä on tuomittu teko rikoslaissa.

Kuulustelupöytäkirjoista löytyy rajavartioston dokumentti radioliikenteen häirinnästä, joskaan häirintä ei varotoimien vuoksi päässyt vaikuttamaan jahdin johtamiseen. Median edustaja valitettavasti antoi julkisuuteen tahallisesti asiasta väärää tietoa.

Julkisuuteen esitettiin myös kuvamateriaalin kera väite moottorikelkan käytöstä susien jäljittämisessä. Kelkkailijat eivät olleet metsästäjiä laisinkaan ja olivat ajelleet luvallisesti omilla maillaan. Asiaan pyydettiin julkista korjausta, mutta saadun vastauksen mukaan sitä ei ollut syytä enää korjata.

Miten julkisuus käsitteli jahtiin osallistuneita? Ylimääräisen suden ampuja määriteltiin vahvasti väärillä adjektiiveillä, sillä ampujan tarkkaavaisuus ja kokemus paljastivat haavoittuneen yksilön käytöksen. Hänen ratkaisunsa olikin täysin perusteltu ja oikea.

Eviran lausunnostakin käy ilmi, että pantasuden keuhkot olivat kauttaaltaan valkeiden kalkkirakkuloiden peittämät ja lisäksi oikeassa etutassussa ja vasemmassa takatassussa oli aiempia, jo arpeutuneita vaurioita havaittavissa. Väitettä oudosti liikkuvasta sudesta tukevat myös useiden silminnäkijöiden lausunnot.

Tehdyistä maastohavainnoista tiedettiin jo edeltä, että johtajauros liikkui jahdin aikaan erillään laumasta toisen, kiimassa olevan, naaraan seurassa. Havainto ihmetytti tuoreeltaan, ja jahdin seurauksena saatu selvitys naaraan terveydentilasta paljastikin naaraan olleen mitä ilmeisimmin jo entinen alfanaaras. Lausunnosta ei käy ilmi raskautta tai kiiman merkkejä, ainoastaan maininta seitsemästä arvesta istukassa.

Mahtoiko kolme sikiöistä menehtyä jo pannoituksen aiheuttaman stressin seurauksena, koska pentuja oli syntynyt kesällä 2011 vain neljä?

Useiden piinallisten kuukausien jälkeen ja muutamien tietämättömien henkilöiden asiattomasta ja henkilökohtaisuuksiin menevästä arvostelusta huolimatta jahti todettiin kaikin puolin laillisesti ja ammattitaidolla toteutetuksi.

Hyvin organisoitu ja riittävällä volyymillä toteutettu susijahti päättyi, jos ei toivottuun, niin kuitenkin Lounais-Suomen susikannalle täysin merkityksettömään lopputulokseen.

Sudet jatkavat kulkuaan, ja todistetusti lisääntymiskykyinen susikanta on alueella edelleen, poistui siitä sitten yksi tai kaksi yksilöä.

Julkisuuden kiinnostus ei kuitenkaan enää riittänyt syyttömästi tuomittujen jahtimiesten ihmisarvon palauttamiseen ja totuuksien julkituomiseen. Jahdin jälkeiset pihavierailut lopputalvelta osoittivat, että johtajanaaras oli se, joka johdatti laumansa pihoille ja kylille.

Mikäli Rktl olisi kertonut hallitsevan naaraan yhteyden Ursaan ja sen toimintaan, moni olisi näin säästynyt turhalta syyttelyltä. Kaatolupa olisikin ilmeisesti pitänyt kohdistaa, juuri tuohon, vahingossa kaadettuun alfa-naaraaseen!

Asioihin pitää puuttua nyt, jotta vastaavilta ylilyönneiltä vältytään jatkossa. Lounais-Suomen susikannan ”kannanhoitosuunnitelmalle” pitää tehdä jotain poliittisella tasolla ja pian!

Haulikot ja kiväärit ovat toistaiseksi vaienneet.