Suo-ojilla tehoa hiilensidontaan
Kuljen päivittäin pitkospuita pitkin läheisen Jouttiaavan ylitse. Suo on metsäojitettu 38 vuotta sitten. Yksi ojista on umpeenkasvanut reunoja myöten, muissa kuivavaraa on jäljellä noin 20 senttimetriä. Nekin ovat sammalta täynnä noin 15 vuoden kuluttua.
Kyseessä on merkittävä tapahtuma hiilensidonnan kannalta. Ojien sammaleen kasvu on hehtaarilla vuotta kohti ollut noin neljä kuutiota. Lisäksi puusto kasvaa noin kuution vuodessa, mitä ei tapahtuisi ilman ojitusta.
Ojittamattomana suon (turpeen) kasvu olisi vajaa yksi kuutio vuotta ja hehtaaria kohti. Hiilensidonta on siten arvioni mukaan ainakin viisi kertaa suurempi kuin ilman ojitusta.
Kun kaikki ojat ovat kasvaneet täyteen, hiilensidonta palaa luonnontilaisen suon tasolle. Jos puusto päästetään kuolemaan pystyyn, se luovuttaa kaiken varastoimansa hiilen.
Jos puustoa lahoaa kuution verran vuotta ja hehtaaria kohti, ollaan hiilineutraalissa tilassa. Negatiiviseen taseeseen mennään, kun puuta lahoaa enemmän kuin uutta sammalta ja puuta kasvaa tilalle.
Maaseudun Tulevaisuuden julkaiseman artikkelin mukaan rahkasammaleen kasvu ojissa on noin senttimetri vuodessa. Vastaavasti luonnontilaisen suon kasvu on millin kymmenesosa eli yksi sadannes edellä mainitusta. Ojituksen hyöty hiilitaseeseen perustuu tähän. Hiilipäästöt voidaan estää kokonaan kaivamalla ojat siten, että ne eivät tyhjene, siis aivan toisin kuin metsä- ja pelto-ojituksissa.
Jos Jouttiaavan hiilensidontaa halutaan jatkaa, se on aivan mahdollista toteuttaa. Eikä vain jatkaa, vaan myös parantaa ennennäkemättömästi, jos osaaminen ja uskallus riittävät.
Ojia kaivetaan niin paljon kuin mahdollista ja pohjiltaan mahdollisimman leveiksi, tavoitteena mahdollisimman suuri ojien pohjan pinta-ala. Perinteinen muotokauha on kapeapohjainen. Jos käytetään leveäpohjaista tasoituskauhaa, rahkasammaleen kasvulle on heti suuri pinta-ala. Näin toimien on mahdollisuus päästä jopa kymmenien kuutioiden vuotuiskasvuun.
Jouttiaavan tapaisia, pääosin kitumaan tasolle jääneitä metsäojitusalueita maassamme lienee yli puoli miljoonaa hehtaaria. Näillä sekä turvemaiden peltoheitoilla ja turpeenottoalueilla on valtava potentiaali lisätä hiilensidontaa.
Tautofonian uhallakin toistan vielä, että positiivinen kehitys saadaan aikaan kaivamalla uusia ojia, ei tukkimalla.
Jouni Kotiranta
Rovaniemi
Positiivinen kehitys saadaan aikaan kaivamalla uusia ojia.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
