Ukrainan sodan kerrannaisvaikutukset uhkaavat Itä-Suomen tulevaisuutta
Itäisen Suomen kehitysongelmissa kellot soivat jo lujaa. EU-päätöksenteossa on osattava ja haluttava myös puolustaa itseään. Jos Suomi ei kerro ongelmistaan ja toimi ajoissa, ei myöskään mitään merkittävää apua ole odotettavissa, kirjoittaa Eero Heinäluoma.
16.8.202419:30
Venäjän hyökkäys Ukrainaan jatkuu kolmatta vuotta. Venäjän valtionjohdon raakalaismainen sodankäynti tuottaa mittaamattomia kärsimyksiä ukrainalaisille, mutta myös venäläisille itselleen. Sodan ihmisuhrit yltävät jo satoihin tuhansiin kaatuneisiin ja haavoittuneisiin. Venäjän häikäilemätön asutuskeskusten pommittaminen tarkoittaa myös sodan siviiliuhrien jatkuvaa kasvua.
Venäjän hyökkäyksellä on paljon kerrannaisvaikutuksia myös sota-alueen ulkopuolella. Ukrainan tukeminen vaatii uhrauksia EU:n jäsenmailta. Suomen tuki Ukrainalle yltää jo pitkälti yli kolmen miljardin euron. EU-maat yhdessä ovat käyttäneet Ukrainan auttamiseen yli 150 miljardia.
Taloudessa ja kehitysnäkymissä kaikella tapahtuneella on suuria vaikutuksia erityisesti EU:n itärajalla. Normaali kanssakäyminen, kaupankäynti ja turismi ovat lähes kokonaisuudessaan leikkaantuneet pois. Tästä seuraavat hyvinvointitappiot yltävät Euroopassa ei satoihin, vaan tuhansiin miljardeihin.
Suomessa suurin isku Ukrainan sodan seurauksista kohdistuu Itä-Suomeen. Tyhjenevät kaupat ja teollisuuskiinteistöt yhdistyneenä uusien investointien katoamiseen tarkoittavat riskiä uuteen sisäiseen muuttoliikkeeseen ja sen aiheuttamaan tuskaan. Ongelmien jatkuessa Itä-Suomen epätasapainoinen kehitys heijastuu vääjäämättä koko maahan. Selvää on, että koko maan asuttuna pitäminen on myös turvallisuuskysymys.
Itäisen Suomen nyt kohtaamaan valtaisaan haasteeseen ei Suomen päätöksenteossa ole vielä herätty. Ongelmat saavat nyt rauhassa muhia ja pahentua, sillä maan hallituksessa ei näytä olevan mielenkiintoa tasapainoisempaan aluekehitykseen.
EU on lähtökohtaisesti solidaarisuusyhteisö, jossa autamme toisiamme vaikeiden hetkien ylitse. Näin tehtiin viimeksi koronan ja Brexitin haasteissa. EU:n itärajan maiden ja rajamaakuntien kokemaan ilmeiseen hätään unioni ei ole vielä reagoinut.
Ongelmat ovat niin suuria, että myös EU:n yhteistä toimintaa tarvitaan. Suomen hallituksen pitäisi nyt nopeasti koota EU:n itärajan maat yhteistoimintaan, jotta uuden komission työohjelmaan saadaan työvälineet EU:n itärajan alueiden tukemiseen. Havaintoni on, ettei tässä asiassa Suomen hallituksella ole vielä riittävää tahtotilaa ja yhteistä viestiä.
Kun britit jättivät unionin, perustettiin viiden miljardin euron brexit-rahasto, josta maksettiin Iso-Britannian kanssa käydyn kaupan vähentymisestä kärsineille maille tukea. Venäjän rajan sulkeutumisen aiheuttamat taloustappiot ovat brexitiin verrattuna monikymmenkertaiset.
Itäisen Suomen kehitysongelmissa kellot soivat jo lujaa. EU-päätöksenteossa on osattava ja haluttava myös puolustaa itseään. Jos Suomi ei kerro ongelmistaan ja toimi ajoissa, ei myöskään mitään merkittävää apua ole odotettavissa.
Nyt on kiire, sillä uuden komission työohjelman kirjoittaminen Brysselissä on jo pitkällä.
Kolumnin kirjoittaja on europarlamentaarikko (sd.)
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
