Tuet vääristävät aluekehityksen

Mielipide

21.3.201801:00

Kolumni

Jussi Martikainen

Pari viikkoa sitten nousi pieni kohu, kun Yle uutisoi, että metropolin kolme kaupunkia – Helsinki, Espoo ja Vantaa – ovat sopineet, etteivät kilpaile keskenään lastentarhanopettajista. Kaupunkien tekemän "herrasmiessopimuksen" mukaan akateemisille henkilöille (lue naisille) sopiva palkka tästä työstä on 2 350 euroa kuussa. Alueella on avoinna 600 lastentarhanopettajan virkaa.

Kaupungit tietysti noudattavat tiukkaa palkkakuria. Silti ne – kuten metropolin yrityksetkin – tarvitsevat lastentarhanopettajien lisäksi paljon muitakin tavallisia ihmisiä.

Metropoli ei pyöri ilman bussikuskeja, lastenhoitajia, siivoojia, opettajia, poliiseja, vartijoita, kokkeja ja tarjoilijoita – muun muassa.

Ongelma on, ettei tavallisen ihmisen palkalla tahdo metropolissa pärjätä. Kaikki on kallista. Asunnot ovat tolkuttomissa hinnoissa, samoin vuokrat.

Metropolin talousihme on alkanut tukehtua mahdottomuuteensa. Sen kolme kaupunkia lohkaisevat valtaosan yhteensä reilun kahden miljardin euron vuotuisista asumistuista.

Valtio tukee yli 60 prosenttia Helsingissä vuokaralla asuvista. Lisäksi osa työssä käyvistäkin joutuu turvautumaan toimeentulotukeen.

Liberaalit talousviisaamme jaksavat metelöidä yhteiskunnan tukijärjestelmiä vastaan. Kapinan kohteena ovat niin elinkeino- ja yritystuet kuin myös erilaiset tulonsiirrot. Markkinaoppien mukaan ne vääristävät talouden rakenteita sekä aikaansaavat tehottomuutta ja hyvinvointitappioita.

Tämä alkaa olla suuri ongelma pienellä Helsingin niemellä. Sen liberaalin talouseliitin palveluja valtio joutuu tukemaan vuosittain miljardeilla. Jos ei tukisi, lastentarhanopettajien lisäksi moni muukin tavallinen ihminen muuttaisi muualle.

Asumis- ja toimeentulotuet ovat vain pieni osa rahasta, jota julkisista varoista kaadetaan pääkaupunkiin. Helsingin keinotekoinen turvottaminen käy yhteiskunnalle kalliiksi, eikä se palvele metropolin asukkaitakaan.

Samaan aikaan julkisessa keskustelussa toistellaan väestön keskittämisen monia etuja. Riittävän usein toistetut valheet muuttuvat todeksi.

Keskittämisen suurimpia hyötyjiä ovat rakennuttajat ja asuntosijoittajat. Rakennusteollisuudesta on tullut viime vuosina yksi keskittämispolitiikan innokkaimmista lobbareista.

Kalliin asumisen ja yhteiskunnan siihen kohdistaman tuen suuri hyötyjä on myös ay-liike. Keskeiset ammattiliitot omistavat enemmistön kasvukeskusten vuokra-asuntoihin sijoittavasta Kojamosta, entisestä VVO:sta. Muina omistajina ovat työeläkevakuuttajat Varma ja Ilmarinen, joiden hallituksissa ay-pamput istuvat hyvässä sovussa liike-elämän eliitin kanssa.

Kojamo tarkoittaa kuningaslohta. Nimi on hieman turski – se kertoo, että yhtiön omistajilla on himoittu saalis satimessa. Varallisuus karttuu ja yhteiskunnan kalliit asumistuet kiertyvät ay-liikkeen osingoiksi.

Aluetukiin sisältyy aina riski. Pahimmillaan niiden takia ihmiset asuvat väärissä paikoissa, kuten nyt Helsingissä.

Metropolin ulkopuolella tavallinenkin ihminen pärjää palkallaan. Onnellisuus lisääntyy, eikä pormestarin jatkuva parku häiritse.