Potut pulassa

Perunaruttoa levittää Phytopthora -munasieni, joka on läheistä sukua vesien ruskoleville. Usein yksi tauti houkuttelee paikalle muitakin vitsauksia. 

Harmaahilse (Helminthosporium solani) aiheuttaa vain kosmeettista haittaa, mutta leviää talven aikana mukulasta toiseen. 

Syksyllä siisti perunasato voi kevään kynnyksellä näyttää tyystin toiselta. Kellarin suojissa erilaisilla sienillä, bakteereilla ja viruksilla on aikaa työstää kauneimmistakin mukuloista ruttuisen rupisia reppanoita.

Laikkujen, renkaiden ja mätäisten möykkyjen tunnistaminen ei ole aina helppoa, saati mieltä ylentävää, mutta siitä saattaa olla hyötyä, jos taudeista halutaan päästä eroon.

Perunarupi on taudeista yleisimpiä, eikä onneksi vaikuta perunoiden käyttöön – onhan kuoriminen keksitty. Rupea aiheuttaa maassa elävä sädesieni, joten ruvelta välttyy parhaiten huolehtimalla hyvästä viljelykierrosta.

Viljelylohkon vaihtaminen auttaa myös, jos mukuloiden sisällä on maltokaariviruksen aiheuttamia tummia viiruja ja laikkuja. Viruksen aiheuttamat tuhot ilmaantuvat ensin lähelle kuorta ja etenevät talven kuluessa kohti mukulan keskustaa. Rutto sen sijaan tummentaa perunoiden kuorta ja värjää ennen pitkää koko mallon punaruskeaan mätään.

Ruton ja monen muun taudin torjunnassa auttaa oikea lajikevalinta. Useimmille kellarin yllätyksille voikin sanoa hyvästit hankkimalla kevään tullen uutta ja puhdasta perunansiementä. Itse kellarissa taudit eivät juuri enää väijy tai tartu.

Lähes kaikki mädäntymistä aiheuttavat sienet ja bakteerit periytyvätkin jo siemenmukulasta tai tarttuvat perunan matkaan nostossa syntyneestä kolhusta. Mätäisten perunoiden määrää vähentää myös sadon hyvä kuivattaminen ulkona varjossa ennen kellariin nostoa.