Tuntuuko tutulta?

Mielipide

19.3.200815:00

Kolumni

Katja Lamminen

Ich bin ein Ost-Berliner! Siltä ainakin tuntuu, kun astuu aikakoneeseen Berliinin uudehkossa DDR-museossa. Kaikki arkiset tavarat ovat kuin suoraan omasta lapsuudesta, 1970-luvulta. Esillä on maatuskoja, kitsisiä muoviastioita ja räikeän oransseja keittiövempaimia, alumiinikattiloita, sinapinkeltaisia tyynyjä sekä kastikkeenruskeaa tapettia. Koko komeuden kruunaa tv:ssä pauhaava Derrick alias Vanha kettu, äitini lemppari. Ah, miten kotoisaa!

Itä-Saksasta Suomeen on loikannut myös kaikkien lasten tuntema (ja joskus pelkäämäkin) nukkumatti. Sosialistisissa maissa veikko tosin heitteli hiekkojaan punainen nuttu yllään, kun taas Suomessa hän nukutti lapsia aivan viime vuosiin asti siniseen takkiin sonnustautuneena.

Museon vaatekomerosta löytyy tönköstä keinokuidusta ommeltuja kirjavia leninkejä. Ajatuskin muovisesta, hiostavasta kankaasta aiheuttaa näppylöitä. Ei ihme, että nudismi kukoisti Itä-Saksassa. Kuvat kesäisistä leirikeskuksista paljastavat, että tennistä pelattiin ja makkaraa grillattiin mieluiten ilman rihman kiertämää.

Silloisten pikkupioneerien paidat, huivit ja vyöt olivat hyvin samantyyppiset kuin partiolaisten nykyään. Suomessa tosin taidetaan järjestää edelleen myös pioneerileirejä...

Jopa Itä-Saksan ostokupongit herättävät etäi-

sen muiston Kukkura-kauppaketjun nuoltavista tarjousmerkeistä. Ja lelut! Samanlaista vaaleanpunaista muovitilpehööriä oli meilläkin nukkekoti pullollaan.

DDR-museossa aikuistakin alkaa lapsettaa. Toisin kuin yleensä, esineitä saa hypistellä vapaasti. Testattavana on myös ehta pahviauto Trabant sekä Stasin salakuuntelu-

laitteita. Levysoittimessa raikaavat itäsaksalaiset hitit menneiltä vuosikymmeniltä.

Tässä museossa nuorempi väki saa hyvän käsityksen äidin ja isin lapsuuden leluista ja vaatteiden värimaailmasta. Nostalgiaa suoraan idästä eli

Ostalgiaa!

DDR-museo

sijaitsee Karl-Liebknecht-Strasse 1:ssä Berliinin Mitten

kaupungin-

osassa. Avoinna joka päivä

klo 10–20.