Putinin panssareiden pitää ilmeisesti kolistella Berliinin tai Rooman porteilla, jotta EU uskaltaa turvautua "koviin" pakotteisiin
Venäjää ei vieläkään suljeta SWIFT-maksujärjestelmästä. Erityisesti Saksan sana painaa liikaa.
EU-johtajat, sekä jäsenmaiden että komission, ovat taitavia puhumaan päärynän omenaksi.
Tämä taito oli taas käytössä, kun Venäjän vastaisia uusia pakotteita suitsutettiin Brysselissä jäsenmaiden johtajien muodostaman Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen.
Suomen pääministeri Sanna Marin (sd.) teki tällä kertaa tervetulleen poikkeuksen. Melkein.
Hän vakuutti, että 27-jäseninen neuvosto oli hyvin yksimielinen. Se ei pitänyt paikkaansa.
Samaan hengenvetoon Marin kuitenkin korosti pontevasti, että juuri nyt on oikea aika ottaa käyttöön kaikkein kovimmat pakotteet presidentti Vladimir Putinia vastaan.
Venäjä on hyökännyt vapaata itsenäistä eurooppalaista valtiota vastaan ja tilanne Ukrainassa on "järkyttävä", Marin vuodatti.
Hän myönsi, että pakotteet tekevät kipeää myös Suomessa, mutta jatkoi, että "ne seuraukset on nyt kestettävä".
Se oli puhetta dramaattisista asioista niiden oikeilla nimillä. Oli, vaikka sitä kaikkein kovinta pakotetta, Venäjän sulkemista SWIFT-maksujärjestelmän ulkopuolelle, ei vieläkään käytetty.
Venäläisestä energiasta riippuvaiset EU-maat pelkäävät kaikkien aikojen energiakriisiä. Venäjältä tulevat toimitukset katkeaisivat, jos niitä ei enää voitaisi maksaa SWIFT-järjestelmän kautta.
Myös eurooppalaiset pankit olisivat vaikeuksissa. Saksalaisilla, italialaisilla, ranskalaisilla ja itävaltalaisilla finanssijäteillä on miljardisaatavat Venäjältä. Ne jäisivät jumiin sinne, jos SWIFT ei toimisi.
Tämä "omaan nilkkaan ampuminen" tekisi kiistatta kipeää. Pitäisikö se kestää, koska Kreml kärsisi vielä enemmän.
SWIFT-pakotteen tehosta on näyttöä. Iranilaisia pankkeja suljettiin 2012 järjestelmän ulkopuolelle. Iranin talous halvaantui.
Toinen, Saksan liittokansleri Olaf Scholzin suosima perustelu on, että kovimpia Venäjän vastaisia panoksia pitää vielä säästellä.
Ilmeisesti Eurooppa-neuvoston kokouksessa sekä Scholzilta että muilta jarruttelijoilta kysyttiin hyvinkin tiukasti miksi ja mihin?
Mitä pahempaa vielä pitäisi tapahtua, että Scholz ja kumppanit suostuisivat tarttumaan kaikkein järeimpään pakoteaseeseen?
Pitäisikö Putinin kolistella panssareillaan Berliinin ja Rooman porteille? Silloin tietysti ujeltaisivat jo Naton ohjuksetkin, mutta silti?
Toki on hyvä muistaa, ettei SWIFT:in käyttäminen ole välttämättä niin tehokas keino kuin ajatellaan. Korvaavat kanavat toimivat. Eivät yhtä hyvin ja yhtä edullisesti, mutta toimivat.
Venäjän potkiminen SWIFT:istä voisi myös vauhdittaa Moskovan ja Pekingin hankkeita luoda oma maksujärjestelmänsä? Sellainen heiluttaisi suurvaltatriangelin voimatasapainoa.
Pääministeri Marinin pontevien sanojen taustalla voi olla häilyvää huolta Suomen asemasta.
Natoon kuulumaton Ukraina on jätetty kovin yksin, kun Putinin sotakone jyrää. Kauniit sanat ovat laiha lohtu Kiovan bunkkerissa värjöttelevälle Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyille.
Suomi, toisin kuin Ukraina on EU-maa. Mutta miten konkreettista suurten, omista taloudellisista intresseistään huolehtivien jäsenmaiden solidaarisuus olisi, jos Putinin tankit ilmestyisivät Imatran kaduille?
Lue myös:
Ukrainan presidentti keskusteli tänään Niinistön kanssa – Suomi antaa taloudellista apua
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
