Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Kuka omistaa sinun puusi?

    Verorahoilla toimiva Yleisradio sohaisi kunnolla muurahaispesään aloittaessaan jokamiehenoikeuksia tukevan kampanjansa eri kanavillaan. "Mennään metsään" ei vielä virettä nostanut, mutta kun Yle aloitti "Minä ja mun puu" -hankkeen, metsänomistajat heräsivät. Kenen omistamista puista Yle puhuu?

    Erityistä närkästystä on nostanut se, ettei Yle ollut kysynyt metsänomistajia mukaan kampanjaansa, jolla sinänsä saattaa olla hyvä ja kaikkia palveleva tarkoitus.

    Jokamiehenoikeudet ovat Suomessa jo nyt laajat ja metsänomistajat itse niitä, jotka tätä oikeutta eniten hyväkseen käyttävät. Jos ne kantavat Unescon maailmanperinnöksi, niin harva metsänomistaja tätä kunnianosoitusta sinänsä vastustaa. Silti kysymys on yksityisen omistuksen suojasta, jota saattaa joskus olla tarve myös vahvistaa lievennysten sijasta.

    Yleisradio ei ole asiaa loppuun asti miettinyt. Luontotoimitus ei ole varmastikaan ajanut metsien sosialisointia. Kysymys on harkinnasta, joka on osin pettänyt. Suomessa on yli 600 000 metsänomistajaa. Heidän mukanaolonsa hankkeessa pitäisi olla itsestään selvää.

    Erityisen tärkeää tämä olisi, jos hankkeilla tai niistä syntyvällä keskustelulla ajetaan vaatimuksia, tiukennuksia tai vastuita metsänomistajille. Samoin kaikki mahdolliset ajatukset verottaa metsämaata vaikuttavat tähän kokonaisuuteen.

    Kevyesti jokamiehenoikeuksien tulevaisuudesta ei kannata heitellä mitään, jos omistusoikeutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä ei samalla käsitellä.

    Metsän omistusoikeus ajankohtaistuu myös meneillään olevassa kiivaassakin ilmastokeskustelussa. On päivänselvää, että metsänomistajien rooli on suuri, kun metsien hiilensidontaa pyritään parantamaan. Samalla on syytä pohtia myös, mikä on omistusoikeuden suhde hiilensidontaan. Pitäisikö metsänomistajan saada tästä yhteiskunnalle tekemästään välttämättömästä hyvästä korvaus?

    Kysymyksenasettelu on vaikea ja vahvasti poliittinen. Jos maanomistajan oikeutta saada metsästään taloudellista tuottoa rajoitetaan reguloinnilla, kysymys koskee vahvasti omistajanoikeutta. Samalla oikeus saada tästä hiilensidonnasta korvaus on perusteltu. Tätä myös osa tiedeyhteisöstä on esittänyt.

    Yhtä lailla mahdollisuudet lisätä vaikkapa puurakentamista parantavat metsänomistajien mahdollisuuksia ansaita omistuksellaan. Hakkuut parantavat metsien uusiutumista ja kykyä sitoa hiiltä, samalla kun hakatun puuston hiili säilyy rakennuksissa niiden elinkaaren ajan.

    Kun metsänhoito ja ilmastopolitiikka lähestyvät toisiaan, kysymys siitä, kenen omaisuudesta puhutaan, korostuu. Samalla se saattaa myös kärjistyä. Hiilensidonnan merkitys ilmastonmuutoksen ehkäisemisessä on aivan olennaista. Suomalaisilla metsänomistajilla on tässä asiassa vahva rooli.

    Lähestyvät eduskuntavaalit ovat samalla ilmastovaalit. Metsänomistajien ja samalla koko Suomen etu olisi saada metsätalous palvelemaan ilmastonmuutoksen hidastamista. Tämä ei ole ilmaista, mutta harvasta asiasta maksaminen on niin tärkeää kuin tästä. Jos metsänomistajat saadaan kannustettua hiilensidontaan, lopputulos on varmasti paras.